Jo peruskoulussa minulla oli selvä suunta ja suunnitelma. Yläkoulussa halusin media-alalle, ja lukiossa ajatus logopediasta ja puheterapeutin ammatista kiinnosti. Vaikka suunta on ollut selkeä, on sille annettu tilaa muovautua. Kahden välivuoden aikana muutos tapahtui jälleen.
Viestinnän pääsykoe avasi silmäni
Yliopistoon hakiessa ensimmäistä kertaa hain logopedialle. Totuus löi nopeasti vasten kasvoja: mielenkiinto ja rahkeet eivät sinne ehkä riittäisikään. Ala kuitenkin kiinnosti. Puhumisen, viestinnän ja vuorovaikutuksen edistäminen tuntui omalta ja mielenkiintoiselta.
Jouduin pohtimaan, olisiko näihin aiheisiin jotain toista reittiä.
Muistan sanoneeni, että jos olisi ala nimeltä vuorovaikutustieteet, sinne voisin pyrkiä.
Hain uudestaan, jälleen logopedialle, mutta myös Jyväskylään ja Tampereelle viestintään.
Jyväskylässä kävin pääsykokeissa, ja pääsykoetehtävä avasi silmiäni uudella tavalla. Valitettavasti tehtävään, joka silloin käsitteli koronan aikaista etätyötä ja sen vaikutuksia vuorovaikutukseen, minulla ei ollut annettavaa.
Opiskelupaikka ei auennut, mutta inspiraation siemen oli istutettu.
Jyväskylä tuntui oikealta vaihtoehdolta
Logopedia toimi tavallaan ”mitä jos” -vaihtoehtona, josta en halunnut päästää irti. Yhteishaun perässä komeilivat nyt viestintä Jyväskylässä ja Vaasassa. Olin päättänyt, että sisään mennään tänä vuonna, edes johonkin.
Logopedian kaupungeista rehellisesti vain Tampere tuntui hyvältä ratkaisulta. Oulu oli tiputettu aikoja sitten pois etäisyyden takia, Helsinki oli liikaa, Joensuukin hieman kaukana. Viestintä Jyväskylässä tuntui järkevältä ratkaisulta.
Olin jo käynyt kerran pääsykokeissa sekä vieraillut Jyväskylässä asuvan veljeni luona. Alitajuntaisesti olin istuttanut jo juureni Jyväskylään. Päätin pääsykokeissa kirjoittaa siihenastisen elämäni parhaan tekstin. Näin kai tein, sillä kutsu soveltuvuuskokeisiin kilahti.
Sitten päätin käydä elämäni parhaan keskustelun ja vakuuttaa haastattelijat. Nyt tai ei koskaan oli aika suunnata Jyväskylään opiskelemaan viestintää. Ja niin tehtiin.
En osaisi kuvitella elämääni muualla
Vaikka suunnitelmat logopediasta Tampereella muuttuivat viestintään Jyväskylässä, en koe tehneeni kompromissia tai ”tyytyneeni” mihinkään. En osaisi enää kuvitella elämääni muualla.
Löysin viestinnästä ja Jyväskylästä sen, mitä en osannut edes ajatella aikaisemmin.
Alan, jota rakastan, ja kaupungin, josta en haluaisi lähteä pois. Uskon, että muutama välivuosi, aika ja erilaiset kokemukset johdattivat minut juuri sinne, minne pitikin.
Jaa tämä artikkeli
