Päädyin opiskelemaan viestintää, vaikka en tiennyt koko alan olemassaolosta

Lapsena minulla oli useita eri unelma-ammatteja. Haaveilin urasta laulajana, näyttelijänä, opettajana sekä asianajajana. Lukion aloittaessani olin päättänyt hakevani opiskelemaan psykologiaa. Miten ihmeessä sitten päädyin opiskelemaan viestintää, alaa, jonka olemassaolosta en edes tiennyt aloittaessani lukio-opintoni?

Vaihtoehtoja oli monia

Palataan ajassa yli neljä vuotta taaksepäin hetkeen, kun istuin myöhäisiltana keittiön pöydän ääressä ja keskustelin äitini kanssa. Kevään yhteishaku oli jo alkanut, enkä vieläkään tiennyt, mitä täppää Opintopolussa painaisin. Tiesin vain, että halusin yliopistoon ja pois kotikaupungistani. Olin myös kiintynyt ajatukseen välivuodesta, koska olin uuvuttanut itseni melko loppuun abivuotenani.

Pohdiskelin siinä hetkessä äidilleni ääneen, että haluaisin opiskella alaa, joka on luova ja jossa pääsisin työskentelemään ihmisten kanssa sekä ennen kaikkea esiintymään. Minulle oli myös tärkeää, etteivät alan työllisyysmahdollisuudet rajoittuisi vain tiettyihin tehtäviin, vaan uravaihtoehtoja olisi laajasti. En myöskään halunnut joutua tinkimään minulle tärkeistä arvoista alavalintani suhteen.

Tuona kevättalvisena iltana pyörittelin mielessäni edelleen psykologiaa sekä uudempia tulokkaita eli sosiaalityötä, kauppatieteitä, yhteiskuntatieteitä ja opinto-ohjausta. Todettakoon, että olin aivan ulapalla siitä, mihin tulisin hakemaan. Osasin myös nimetä liudan ongelmia, joita mielestäni liittyi edellä mainittuihin aloihin – en halunnut työllistyä iäksi koulumaailmaan, psykologin työ voisi olla liian raskasta, enkä halunnut olla tutkija. 

Lisäksi koin, että sieluni paloi edelleen jollain tapaa luoville aloille ja mahdollisuudelle päästä esiintymään.

Silloin äitini päätti osallistua keskusteluun kysymällä, olinko koskaan pohtinut viestintää.

“Viestintää? Siis, mitä ihmeen viestintää?”, pohdin ja aloin välittömästi tutkia asiaa lisää. Sehän se oli. Löysin alani.

Viestinnän opinnot selkeyttivät urahaaveitani

Välivuoden jälkeen kesällä 2023 sain kuin sainkin Jyväskylän yliopistosta paikan viestinnän kandidaatti- ja maisteriohjelmasta. 

Minusta on ollut erityisen hauskaa huomata opintojen aikana, miten olen ollut jo lukiossa tietämättäni kiinnostunut erilaisista viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvistä ilmiöistä. Olen esimerkiksi ollut äidinkielen opinnoissa kiinnostunut erilaisista kielellisistä valinnoista, esitysten laatimisesta ja sisältöjen tuottamisesta, joissa tunnistan olevan yhteyksiä nykyiseen alaani.

Näin neljännen vuoden viestinnän opiskelijana urahaaveeni ovat täsmentyneet media-alan suuntaan, jossa haluaisin työskennellä moniosaajana erityisesti perinteisen median parissa erilaisissa esiintymistä sisältävissä tehtävissä. Niiden lisäksi minua kiinnostaa PR, markkinointi, sosiaalinen media sekä viestintätiimin johtaminen. 

Omien suunnitelmieni hahmottuminen vasta opintojen aikana on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ennen korkeakouluun hakemista ei tarvitse olla selkeää kuvaa omasta tulevasta työurasta. 

Tärkeintä on lähteä kohti omia mielenkiinnon kohteita!