Lääkisaineista IT-alalle: Näin päädyin opiskelemaan alaa, josta en tiennyt mitään

Lukiossa elin siinä uskossa, että menestys vaatii virheettömän suorituksen ja selkeän suunnitelman. Valitsin lukujärjestykseeni raskaat “lääkisaineet”, vaikka tiesin sisimmässäni, ettei se ole suunta, mihin todella haluan.  

Siinä kohtaa en osannut suunnata mihinkään muuallekaan, ja ajatus erilaisista mahdollisuuksista jäi taka-alalle.   

Opiskellessani lukiossa motivaationi rakoili, ja tie tuntui välillä ylitsepääsemättömän raskaalta. Lopulta lukioni venyi kolmeen ja puoleen vuoteen, ja valmistumisen hetkellä olo oli pikemminkin väsynyt kuin voittajafiiliksellä varustettu. 

Aika teki tehtävänsä ja löysin IT-alan 

Valmistumisen jälkeen otin aikalisän ja päädyin työskentelemään alakoulun sijaisopettajana. Tuo aika oli käänteentekevä: opettajanhuoneessa ja luokkahuoneissa tajusin, ettei elämä ole kilpajuoksua. Sain tilaa hengittää ja miettiä, mikä minua oikeasti kiinnostaa.  

Muistin lukiovuosilta ujon, lähes salaisen kiinnostukseni robotiikkaa ja teknologiaa kohtaan. 

Olin kuitenkin aiemmin vaimentanut äänen, koska pelkäsin, etten ole tarpeeksi matemaattisesti lahjakas pärjätäkseni IT-alalla. 

Lopulta päätin antaa uteliaisuudelleni mahdollisuuden, ja tutustuin Jyväskylän yliopiston tarjontaan. Löysin tietojärjestelmätieteen opinnot puolivahingossa selatessa Opintopolkua, ja huomasin, että ala tarjoaa sopivan tasapainon teknologian ja ihmisläheisyyden välille.  

Taustani tietokoneiden kanssa on ollut aina minimaalinen ja esimerkiksi koodaamista en ollut ennen yliopistoa koskaan tehnyt. Tämä sai minut empimään haun kanssa.   

Yliopiston ovet aukesivat 

Yhteishaun koittaessa täytin kuitenkin hakulomakkeen, ja jännitin valtavasti, riittäisivätkö keskinkertaiset paperini tai osaamiseni mihinkään. Kun tieto valinnasta tuli, tunsin valtavaa helpotusta. Se oli konkreettinen todiste siitä, että yliopisto on avoin kaikille, jotka ovat valmiita oppimaan. 

Lukiolaisitselleni haluaisin sanoa, että IT-alalla pärjäämiseen ei vaadita aiempaa harrastuneisuutta, vaan aitoa kiinnostusta ilmiöitä kohtaan.  

Tärkeintä ei ole se, mitä osasit lukiossa, vaan se, minne olet matkalla nyt.