Olin jo menettänyt toivoni oman alan löytymisestä – kunnes löysin turvallisuusteknologian

Minä olin juuri se nuori aikuinen, joka ajatteli, etten ehkä koskaan löydä omaa juttuani. Lukiossa minua kiinnostivat niin luonnontieteet kuin humanistiset aineetkin, eikä mikään yksittäinen ala tuntunut selvältä valinnalta. 

Lukion jälkeen hain opiskelemaan oikeustieteelliseen ja pääsin sisään. Melko pian opintojen alettua kuitenkin huomasin, ettei ala tuntunut omalta. Seuraavaksi pohdin biolääketiedettä ja lääketiedettä, mutta pääsykokeisiin valmistautuessani tajusin, etteivät nekään lopulta olleet sitä, mitä etsin. 

Turvallisuusteknologia tuntui heti omalta alalta 

Vuodet vierivät, ja päätin keskittyä työntekoon. Samalla uskoni oman alan löytymiseen oli aivan pohjamudissa, kunnes näin sattumalta artikkelin Jyväskylässä alkavasta uudesta diplomi-insinöörikoulutuksesta. 

Olin aikaisemmin ajatellut, että diplomi-insinööriä minusta ei ainakaan tule. Turvallisuusteknologia herätti kuitenkin heti kiinnostukseni. 

Termi ei ollut minulle ennestään tuttu, enkä ollut edes tiennyt, että sellaista voisi opiskella. 

Luin artikkelin ja ryhdyin tutustumaan koulutukseen tarkemmin. Silloin pieni kipinä sisälläni heräsi. Turvallisuusteknologiassa yhdistyivät monet niistä asioista, joista olin ollut kiinnostunut jo lukiossa. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että tässä voisi oikeasti olla minun alani. 

Niinpä yhteishaun tullen päätin hakea Jyväskylään. Tulosten odottaminen oli ehkä elämäni jännittävintä aikaa. Laskin, että kävin toukokuun aikana Opintopolussa yli tuhat kertaa tarkistamassa tilanteen. Lopulta sähköpostiini kilahti tieto opiskelupaikasta. 

En muista, milloin olisin viimeksi ollut uutisesta yhtä innoissani. Pakkasin tavarani ja suuntasin kohti Jyväskylää. 

Ensimmäiset askeleet opiskelijaelämään 

Nyt olen asunut Jyväskylässä pari kuukautta, ja opinnot ovat lähteneet vauhdikkaasti käyntiin. Päivät ovat täynnä niin fysiikkaa, matematiikkaa kuin johdantoa turvallisuusteknologiaan, mutta aikaa jää myös kavereille ja teekkarikulttuurin harjoittamiseen. 

Opinnot ovat haastaneet sopivasti, mutta mikään ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä. 

Ennen kaikkea tuntuu hyvältä päästä opiskelemaan alaa, joka oikeasti kiinnostaa. 

Olen loputtoman kiitollinen itselleni siitä, että uskalsin vielä kerran lähteä tavoittelemaan jotain uutta. Oman alan löytyminen ei aina tapahdu suorinta reittiä. Joskus se voi löytyä silloin, kun sitä vähiten odottaa.