Psykologia ei ollut lapsuuden unelma-alani – nyt en voisi kuvitella itseäni missään muulla
Lukiossa herännyt kiinnostukseni psykologiaan johdatti minut välivuoden ja pääsykoeurakan kautta Jyväskylän yliopistoon. Psykologian opinnot ovat vastanneet odotuksiani, ja jo ensikurssilla syttynyt innostus alaa kohtaan on säilynyt vahvana koko opintojeni ajan.
Minulle tuleva unelma-ala ei ollut selkeä pienestä pitäen. Haaveammattini vaihtelivat delfiininkouluttajasta asianajajaan.
Sanoisin, että kiinnostuin psykologiasta ensimmäistä kertaa kunnolla vasta lukiossa. Ensimmäisellä lukion psykologian kurssilla löysin oppiaineesta hyvän tasapainon haastavuuden ja selkeyden välillä, mikä imi minut mukaansa.
”Tiedäthän, että psykalle on todella vaikea päästä”
Kiinnostukseni psykologiaa kohtaan kuitenkin aaltoili läpi lukion ensimmäisten vuosien. Ajatus sinne pääsemisestä kuulosti mahdottomalta. En ollut niin sanottu ”kympintyttö” kaikissa aineissa, ja aika nopeasti minulle selkeni, että helpompi sisäänpääsyreitti olisi pääsykokeiden kautta.
Kävin abivuoteni keväällä katsomassa, miltä pääsykokeissa oleminen tuntuu, ja yllättäen se ei lannistanut intoani. Ensimmäistä kertaa olin varma, että tämä on se ala, jota haluan opiskella, eikä sisään pääseminen tuntunutkaan enää mahdottomuudelta.
Välivuodella unelma psykologian opinnoista vahvistui
Tein välivuodella töitä sairaalassa sijaitsevassa lasten leikkipuistossa. Tämä aika vahvisti päätöstäni hakea opiskelemaan psykologiaa.
Keväällä aloitin pääsykoeopiskelun kevyesti jo helmikuussa, ja oikea uurtaminen alkoi kuukautta ennen pääsykokeita, kun sen aikainen ennakkomateriaali julkaistiin.
Minulle yksi mieleenpainuvimmista hetkistä pääsykoeprosessissa tapahtui viikkoa ennen pääsykoetta, kun tein ennakkomateriaaleihin perustuneen harjoituspääsykokeen. Koe meni niin sanotusti penkin alle, ja ajatus sisäänpääsystä tuntui kaukaiselta. Tässä kohtaa minut valtasi kuitenkin sinnikkyys, ja päätin, että viikossahan voi tehdä vielä vaikka mitä ihmeitä.
Jyväskylässä kiinnostukseni psykologiaan on vain kasvanut
Viikon lisäopiskelu toimi, ja opintopolku näytti vihreää! Olin saanut opiskelupaikan Jyväskylän psykalta, ja se tuntui hyvältä. Olin päättänyt, että haluan opiskelemaan muualle kuin kotikaupunkiini Tampereelle, ja äitini kertomat tarinat omista opiskeluajoistaan Jyväskylässä loivat minulle hyvän kuvan kaupungista ja yliopistosta.
Nyt neljännen vuoden opiskelijana voin sanoa, että tuo pääsykoeopiskelun sinnikkyys on ollut yksi parhaista päätöksistäni.
Jyväskylän psykalla opiskelu on tarjonnut minulle sitä samaa ihanaa tasapainoa haastavuuden ja selkeyden välillä, joka seitsemän vuotta sitten herätti kiinnostukseni psykologiaa kohtaan.
Jaa tämä artikkeli
