Opiskele pelaamalla. Tuo iskulause sattui osumaan silmiini kävellessäni lukion käytäviä pitkin. Joskus alakoulussa kysyin äidiltäni, mikä työ olisi hyväpalkkainen ja sain vastaukseksi, että niitähän on monia, yksi on ekonomi. Ok, ekonomi siis! Haave ekonomin urasta kulki mukanani alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon. Käytävän sivupöydällä maannut esite jäi kuitenkin kolkuttelemaan mieleni perukoille, ja päädyin tutkimaan opinto-ohjelmaa tarkemmin.
Mitä enemmän sain tietoa alasta, sitä häilyvimmiksi ekonomisuunnitelmat muuttuivat. Kävin valkolakkijuhlien jälkeen pyörähtämässä kauppatieteiden ja myös arkkitehtuurin pääsykokeissa, mutta silti digitaalinen kulttuuri kaikkine eri mahdollisuuksineen loisti tähtäimessäni ja sinne lopulta päädyinkin. Porin yliopistokeskuksessa oli tuolloin suhteellisen tuore tiedekunta, missä opetettiin kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta. Pääaineeksi pystyi valitsemaan digitaalisen kulttuurin ja pelillistämisen.
Opiskellessani pelillistämisen erilaisia muotoja, digitaalisuuden aikakausia ja humanistisen lähestymistavan saloja, napsin sivuaineisiin liiketoimintaa sekä aikuiskasvatus- ja sosiaalitieteitä. Korona-aikana keskityin enemmän taas digitaalisen kulttuurin maisteriopintoihin sekä uudenlaisiin työnäkymiin pelitaitokouluttajana, sijaisena ala- ja yläkouluissa sekä freelancerina mainosalalla.
Tekniikka ja kauppatieteet samassa paketissa
Yhtenä iltana somea selaillessani silmiini ponnahti mainos Jyväskylän yliopiston tietojärjestelmätieteen opinnoista. Pieni innostus ekonomin urasta sykähteli taas lukiessani informaatioteknologian tiedekunnan tarjoamista opinnoista: digitaalisen maailman tekninen puoli yhdistettynä kauppatieteisiin! Taisin laittaa hakemuksen melkeinpä samana iltana. Hitunen taikauskoa pidätti minua kertomasta hakemuksen lähettämisestä kenellekään, kunnes lopulta sain vastauksen sähköpostiini.
Olin aina ajatellut, etten kyllä taida muuttaa Jyväskylään. Etäilyn takia en heti muuttanutkaan, vaan pääsin uppoutumaan ICT-alaan WiFi-verkkojen kautta. Aiemmat opinnot ja mielenkiinnon kohteet toimivat ankkurina aiheeseen, mutta yllätyinkin positiivisen erilaisesta lähestymistavasta opintoihin. Jos olin tottunut pohtimaan aiheiden merkityksiä ja yleisiä käsitteitä, nyt todellakin pääsin käsiksi tekemiseen, erilaisiin ryhmätöihin ja innokkaasti työelämään kannustavaan ilmapiiriin. Tehtävät, opetettavat aiheet ja luennoitsijat käsittelevät yleisesti hyvinkin realistisia aiheita. Kursseilla saattaa olla yhteistyösopimuksia esimerkiksi erilaisten organisaatioiden kanssa tai tehtävät voivat perustua tosielämän projektikilpailutuksiin.
Jyväskylän opiskelijaelämä veti mukaansa
Kun lopulta löysin itseni Jyväskylästä, vaihtui omaperäinen, mutta verkkainen maisemareitti kiitorataan. Eivätkä tuulta ottaneet alleen ainoastaan opinnot, vaan niiden myötä olin yllättäen mukana vauhdikkaissa projekteissa ja mielenkiintoisissa järjestöissä sekä lähes hengästynyt värikkäiden kalenterisivujen yli pursuilevista harrastuskokeiluista, tapaamisista ja opiskelijatapahtumista.
Opiskele pelaamalla. Niin päädyin tekemään, ensin humanistisella puolella ja sitten informaatioteknologian kautta. Seuraavaksi tähtäimessä taitaa häämöttää gradun valmistumisen jälkeen kenties miekka ja lakki eli tohtorikoulutus, mutta tällä hetkellä minulla ei ole kiire minnekään. Ja ne haaveilemani kauppatieteet ovat oikeastaan olleet se kirsikka kakun päällä, minne olinkin aina matkalla, vaikka en arvannutkaan mitä reittiä pitkin sinne tulisin kulkemaan.
Jaa tämä artikkeli
