Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisessä tärkeää on omaan kuntotasoon nähden sopiva liikunnan teho
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, miten reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä on yhteydessä toimintakyvyn muutoksiin 75–85-vuotiailla nelivuotisen seurannan aikana.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko liikkumisjaksojen pituus yhteydessä toimintakyvyn muutoksiin seurannan aikana. Toimintakykyä arvioitiin kävelykykyä ja kestävyyskuntoa sekä jalkojen voimaa ja tehoa mittaavilla testeillä.
Liikkumisen intensiteetti kannattaa suhteuttaa omaan kuntotasoon
Tutkimuksessa havaittiin, että suurempi reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä oli yhteydessä vähäisempään kävelykyvyn ja aerobisen kunnon heikkenemiseen, kun liikunnan intensiteetti oli suhteutettu omaan kuntotasoon. Kun kaikille käytettiin samaa intensiteetin raja-arvoa, vastaavia yhteyksiä ei havaittu.
”Yksilön kuntotaso vaikuttaa siihen, millä liikkumisen intensiteetillä voidaan saada terveyshyötyjä. Huonokuntoisemmalle toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveyshyötyjen saavuttamiseen saattaa riittää intensiteetiltään matalampi liikkuminen kuin parempikuntoisille.”
“Tämä on havaittu jo aiemmin lyhyissä liikuntainterventioissa, mutta vasta nyt tästä on saatu myös epidemiologista näyttöä”, kertoo tutkijatohtori Matti Hyvärinen.
Lyhyetkin liikkumisjaksot voivat tukea toimintakykyä
Vuonna 2020 julkaistuista liikkumisen suosituksista poistettiin vaatimus 10 minuutin vähimmäiskestosta. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet, poistettiinko 10 minuutin raja ilman riittävää tutkimusnäyttöä.
Tässä tutkimuksessa liikkumisjakson kestolla ei ollut itsenäistä merkitystä toimintakyvyn säilymisen kannalta. Keskeisempää näytti olevan riittävä intensiteetti suhteessa omaan kuntotasoon.
“Lyhyetkin mutta intensiteetiltään haastavat aktiivisuusjaksot arjessa voivat tukea toimintakyvyn säilymistä ikääntyessä.”
Tutkimus toteutettiin Gerontologian tutkimuskeskuksessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa osana apulaisprofessori Laura Karavirran johtamaa akatemiahanketta, jossa tutkitaan fyysisen aktiivisuuden yksilöllistä määrittämistä iäkkäillä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Aktiivinen vanhuus (AGNES) -kohorttitutkimuksessa kerättyä aineistoa, jossa tutkittavat olivat alkumittauksissa 75-, 80- ja 85-vuotiaita. Tutkimusprojektia ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Euroopan tutkimusneuvosto.
Artikkeli:
Matti Hyvärinen, Antti Löppönen, Timo Aittokoski, Soren Brage, Tomas Gonzales, Taina Rantanen, Laura Karavirta, Association between physical activity bout length and physical functioning in older adults using absolute and relative intensity thresholds: A longitudinal cohort study, The Journals of Gerontology: Series A, 2026; https://doi.org/10.1093/gerona/glag219
