Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastaminen yleistynyt etenkin tytöillä – eriarvoisuus tulotason ja asuinpaikan mukaan kasvussa

Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastaminen on lisääntynyt merkittävästi 1980-luvulta lähtien, Jyväskylän yliopiston uusi tutkimus kertoo. Tytöt harrastavat nyt urheiluseuroissa liikuntaa yhtä usein kuin pojat. Maaseudulla urheiluseuraharrastaminen on vähäisempää ja kustannusten nousu rajoittaa pienituloisten harrastusmahdollisuuksia. Tutkija ehdottaa ratkaisuiksi matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, kuten koulupäivän yhteydessä järjestettäviä liikuntamahdollisuuksia.
Nuoret pelaamassa koripalloa salissa
Urheiluseurojen ammattimaistuminen ja kustannusten nousu ovat kaventaneet vähävaraisten perheiden osallistumismahdollisuuksia, yliopistonlehtori Irinja Lounassalo kertoo.
Julkaistu
13.8.2025

Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että 8–19-vuotiaiden suomalaisnuorten osallistuminen urheiluseuratoimintaan on lisääntynyt merkittävästi 1980-luvulta 2020-luvulle, erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä. 

– Perheet panostavat lasten liikuntaharrastuksiin entistä enemmän, ja tämä panostus alkaa nykyään jo lapsen varhaisemmassa iässä. Se voi olla lapsen kehityksen ja liikkumisen kannalta myönteistä, mutta samalla liian varhainen erikoistuminen yhteen lajiin voi lisätä loukkaantumisriskiä ja johtaa harrastuksen varhaiseen lopettamiseen, kertoo tutkija Irinja Lounassalo Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. 

Mahdollisimman monipuolinen liikkuminen tukee lasten motoristen perustaitojen kehittymistä ja ennustaa liikunnallista elämäntapaa aikuisuudessa. Lounassalo muistuttaa, että urheiluseurojen lisäksi arjen ympäristöt, kuten kotipihat, lähiliikuntapaikat ja metsät, tarjoavat oivallisia ja vieläpä maksuttomia mahdollisuuksia liikkumiseen. 

Tyttöjen urheiluseuraharrastaminen nousussa 

Tutkimus osoitti myös, että sukupuolten välinen ero urheiluseuraharrastamisessa on kaventunut: 1980-luvulla pojat harrastivat selvästi enemmän liikuntaa urheiluseuroissa kuin tytöt, mutta 2020-luvulla tätä eroa ei enää havaittu. 

– Tämä on hieno kehitys sukupuolten tasa-arvon kannalta, Lounassalo toteaa. 

Sen sijaan sosioekonomiset ja alueelliset erot ovat edelleen merkittäviä. Perheen tulotaso ja asuinpaikka ovat selvästi yhteydessä siihen, miten varhain ja kuinka usein harrastetaan. Perheen tulotason merkitys näkyy 2020-luvulla jo alakouluikäisissä, kun 1980-luvulla se korostui vasta yläkouluikäisissä ja vanhemmissa ikäryhmissä. 

– Urheiluseurojen ammattimaistuminen ja kustannusten nousu ovat kaventaneet vähävaraisten perheiden osallistumismahdollisuuksia, Lounassalo kertoo. 

Myös alueellinen eriarvoisuus on vahvistunut. Maaseudulla asuvat nuoret harrastavat urheiluseuroissa vähemmän kuin kaupunkilaiset. Esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla pitkät välimatkat ja vähäiset harrastusmahdollisuudet rajoittavat urheiluseuraharrastamista. 

Tarvitaan joustavia ja saavutettavia liikuntavaihtoehtoja  

Tutkijat korostavat tarvetta kohdennetuille toimenpiteille, jotka tukevat erityisesti pienituloisten ja maaseudun lasten harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi koulupäivän aikaisten ja koulupäivän yhteyteen liitettyjen liikuntamahdollisuuksien lisääminen, koulukuljetusten kehittäminen, kuntien ja seurojen entistä tiiviimpi yhteistyö, maksuttomat ja monipuoliset lähiliikuntapaikat ja matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudet, kuten monilajikerhot, voisivat lisätä liikunnan saavutettavuutta. 

– Aiempien tutkimusten mukaan moni nuori kertoo liikunnan esteeksi ajan, kiinnostuksen, ohjauksen ja liikuntapaikkojen puutteen sekä harrastuksen kalleuden. Joustavammat ja vähemmän sitoutumista vaativat liikkumis- ja harrastusvaihtoehdot voisivat mahdollistaa nykyistä useamman lapsen ja nuoren liikunnan, Lounassalo suosittelee. 

Tutkimus julkaistiin Journal of Public Health -lehdessä. Siinä tutkittiin lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamista kahden sukupolven välillä: 1980-luvun Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimuksen 9–18-vuotiaita (N=3439) verrattiin heidän 8–19-vuotiaisiin jälkeläisiin vuosina 2018–2020 (N=1156). Tutkimuksessa selvitettiin urheiluseuraharrastamisen yleisyyttä Suomessa ja siihen yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä, kuten ikää, sukupuolta, perheen tulotasoa, vanhempien koulutustasoa sekä asuinaluetta. 

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän, Turun ja Tampereen yliopistojen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin kanssa. 

Tutkimusartikkeli: 

Lounassalo, I., Kukko, T., Suominen, T., et al. (2025). Sociodemographic determinants of youth sports club participation across two generations: the Young Finns Study. Journal of Public Health. https://doi.org/10.1007/s10389-025-02500-6 

Lisätietoja: 

Irinja Lounassalo
Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta
0505468744, irinja.lounassalo@jyu.fi 

Aiheeseen liittyvä sisältö