Näyttöön perustuvia ratkaisuja EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoon

Euroopan unionin vuonna 2024 voimaan tullut luonnon ennallistamisasetus edellyttää jäsenvaltioilta toimia luonnon tilan parantamiseksi. Asetuksessa asetetut aikataulutetut tavoitteet velvoittavat kaikkia jäsenvaltioita, mutta ne päättävät itse kansalliset olosuhteet huomioon ottaen toteuttamistavoista ja toimien laajuudesta. Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu on loppusuoralla, mutta suunnitelmaa ei ole tuotu lausunnoille, vaikka sen oli määrä tulla jo toukokuussa. Suunnitelma on esitettävä EU‑komissiolle viimeistään 1. syyskuuta 2026.

- Olemme laatineet päättäjille ja kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelijoille tutkimukseen perustuvat määritelmät asetuksen keskeisille käsitteille. Julkaisumme kokoaa käytännölliset suositukset, joiden avulla ennallistamisvelvoitteet voidaan toteuttaa mahdollisimman vaikuttavasti, sanoo ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta.

Suomi voi tarjota EU:lle yhteisen mittarin ennallistamistyöhön – uusia mittareita ei tarvita.

Suomessa tutkijoiden kehittämä luonnonarvohehtaari tarjoaa valmiin ja tutkimusperustaisen tavan arvioida luonnon tilaa ja ennallistamisen vaikutuksia määrällisesti. Mittari yhdistää luontotyyppien pinta-alan ja ekologisen tilan yhdeksi vertailukelpoiseksi luvuksi, mikä tekee siitä käyttökelpoisen sekä tavoitteiden asettamisessa että niiden toteutumisen seurannassa. Lähestymistapa soveltuu hyvin Euroopan unionin ennallistamisasetuksen toimeenpanoon, sillä se mahdollistaa eri jäsenvaltioiden toimien vertailun ja edistymisen yhteismitallisen seurannan.

Ajatus on linjassa myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kanssa, jossa tavoitteena on tehdä luontopositiivisuudesta Suomelle kilpailuetu ja kehittää luonnon arvoa näkyväksi tekeviä ratkaisuja, joilla on vientipotentiaalia.

Tutkijaryhmän keskeinen viesti on, ettei ennallistamisasetuksen toimeenpano edellytä Suomeen uutta, rinnakkaista lainsäädäntöä tai uusia määritelmiä luontotyyppien tilan ja ennallistamistarpeiden arviointiin.

- Tarvittavat mittarit ja keinot ovat jo olemassa Suomen luonnonsuojelulaissa. Niiden hyödyntäminen mahdollistaa asetuksen ripeän ja johdonmukaisen toimeenpanon ilman tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa, painottaa suojelubiologian professori Heini Kujala Helsingin yliopistosta. 

Tutkijoiden mukaan vapaaehtoista ekologista kompensaatiota varten kehitetyt Suomen luontotyyppien tilamittarit soveltuvat hyvin myös EU:n luontodirektiivin luontotyypeille. Mittarit on suunniteltu niin, että ne ovat helppokäyttöinen maastotyökalu luontotyyppiesiintymien tilan arviointiin, ja että ne tukevat ennallistamistoimien tehokasta suunnittelua ja seurantaa. 

Tutkijat esittävät tieteeseen perustuvat ja yhtenäiset määritelmät ennallistamisasetuksessa keskeisille käsitteille:

• luontotyyppiesiintymien hyvä tila
• merkittävä heikennys
• kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen 

Velvoittava ekologinen kompensaatio heikennyskiellon toimeenpanossa

Tutkijat korostavat, että ennallistamisasetuksen heikentämättömyysvelvoite asettaa selkeän lähtökohdan: luontotyyppien tilaa ei tule heikentää, ja mahdolliset joustot edellyttävät luonnonarvojen täysimääräistä hyvittämistä. Tässä tilanteessa Suomen nykylainsäädäntö tarjoaa valmiit ja toimivat raamit. Vapaaehtoista ekologista kompensaatiota koskeva, tieteeseen pohjaava sääntely määrittelee tarkasti hyvitysten vastaavuuden, kohdentumisen ja lisäisyyden sekä varmistaa, että luontotyyppien kokonaistila turvataan asetuksen edellyttämällä tavalla. 

- Olemme laatineet laajana asiantuntijayhteistyönä tieteellisiin kriteereihin pohjautuvat arviot siitä, miten paljon ja kuinka nopeasti erilaiset ennallistamistoimet parantavat luontotyyppiesiintymien tilaa. Ennallistamisasetuksen mukaisten toimenpiteiden laajuutta tai kustannuksia ei kuitenkaan voida arvioida, ennen kuin lopulliset toimenpiteet ovat tiedossa, summaa Kujala.

Suomalainen malli kattaa keskeiset operatiiviset kysymykset, jotka asetuksen toimeenpano edellyttää: miten heikennys määritellään, miten kokonaisheikentymättömyys varmistetaan ja millä ehdoilla hyvitystoimet ovat ekologisesti hyväksyttäviä. Olemassa olevan lainsäädännön hyödyntäminen ehkäisee päällekkäistä sääntelyä ja vähentää hallinnollisia kustannuksia. 

- Keskeistä on kohdentaa kompensaatiotoimet alueille ja luontotyyppeihin, joissa ennallistamisella saavutetaan suurin hyöty luonnon monimuotoisuudelle. Suomen luonnonsuojelulain vaatimusten soveltaminen ohjaa kompensaation lähelle heikennettyä aluetta ja turvaa luontotyyppien kokonaistilan. Samalla on tärkeää, että myös yksityinen sektori osallistuu ennallistamistoimien kustannuksiin: tämä edellyttää aiheuttaja maksaa ‑periaatteen mukaista kompensaatiovelvoitetta niille toimijoille, jotka aiheuttavat luontohaittoja, korostaa Kotiaho. 

Lisätietoa:

• Wisdom Letters julkaisu ja suositukset: Luontotyyppien tilan parantamisen pelisäännöt osana EU:n ennallistamisasetusta löytyy osoitteesta https://doi.org/10.17011/wl/12
• Julkaisu on osa Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin Wisdom Letters ‑sarjaa, jossa poikkitieteinen tutkimustieto jalostetaan päätöksenteon tueksi suunnatuiksi vertaisarvioiduiksi politiikkasuosituksiksi. Sarja yhdistää tieteellisen analyysin ja käytännön ohjauksen tavoitteena tukea kestävyyssiirtymää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa päätöksentekoa.
• Suositukset on laatinut Boost for biodiversity offsets tutkimuskonsortio, jota on rahoittanut Strategisen tutkimuksen neuvosto.

Yhteyshenkilöt:

• Ekologian professori Janne Kotiaho, janne.kotiaho@jyu.fi, +358505946881
• Suojelubiologian professori Heini Kujala, heini.kujala@helsinki.fi, +358504058710