Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseen tarvitaan yhteinen tieteellinen perusta

Vanhat metsät ovat Euroopan arvokkaimpia, mutta samalla uhanalaisimpia luonnonekosysteemejä. Niiden merkitys biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä sekä ilmaston säätelyn, kulttuuriperinnön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa on korvaamaton. Karkean arvion mukaan enää noin kolme prosenttia Euroopan metsistä täyttää luonnontilaisen tai vanhan metsän kriteerit, ja niiden määrä vähenee edelleen nopeasti myös Pohjois-Euroopassa.

Vanhojen metsien merkitys luonnon monimuotoisuudelle liittyy niiden rakenteelliseen vaihteluun ja pitkän ajan kuluessa kehittyneisiin ekologisiin prosesseihin. Kuolleet ja vanhat puut ja lahopuu tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille. Erityisesti sienet, jäkälät, sammalet ja lahopuusta riippuvaiset hyönteiset sekä monet kolopesijät ovat riippuvaisia vanhoille metsille tyypillisistä olosuhteista.

Luonnollisesti kehittyneissä boreaalisissa metsissä puuston rakenne voi olla hyvin vaihteleva, ja nuoremmat puut voivat muodostaa suuren osan latvuksesta, vaikka metsässä olisi samalla runsaasti vanhoja puita ja vanhalle metsälle tyypillisiä ekologisia prosesseja.

”Suomessa valtioneuvoston asettamissa vanhan metsän pakollisissa kriteereissä korostuu valtapuuston keski-ikä ja kuolleen puun kokonaisuustilavuus hehtaaria kohden. Ne eivät yksinään ole kovin hyvin toimivia kriteerejä vanhojen metsien tunnistamisessa. Kuolleen puun tilavuus vaihtelee huomattavasti metsätyyppien ja maantieteellisen vyöhykkeiden välillä sekä metsän häiriöhistorian mukaan ja siksi tilavuuteen perustuvia tarkkoja raja-arvoja on vaikea asettaa. Vanhan metsän tunnistamisessa olennaista on nähdä metsä kokonaisuutena ja tarvitaan useiden ominaisuuksien muodostama kokonaiskuva”, kertoo tutkimusryhmää johtanut soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta.

EU velvoittaa jäsenmaita tunnistamaan vanhat metsät

EU:n biodiversiteettistrategia ja metsästrategia 2030 velvoittavat jäsenvaltioita tunnistamaan, kartoittamaan ja tiukasti suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Myös uusiutuvan energian direktiivi (RED III) kieltää hakkuut tällaisissa metsissä. EU:n ennallistamisasetuksessa ei erikseen mainita vanhoja ja luonnontilaisia metsiä, mutta siinä kielletään luontodirektiivin mukaisten, hyvässä tilassa olevien luontotyyppien esiintymien heikentäminen. Tutkimusryhmän esittämät vanhojen metsien kriteerit auttavat arvioimaan metsäelinympäristöjen tilaa.

Euroopan komission ohjeiden mukaan metsäkuvio on vanha metsä, jos se täyttää kaikki kolme pääindikaattoria sekä vähintään kaksi neljästä täydentävästä indikaattorista. Tutkijaryhmän julkaisu tarjoaa tieteellisesti perustellut suositukset siitä, miten näitä indikaattoreita tulisi käytännössä soveltaa Pohjois-Euroopan boreaalisissa ja hemiboreaalisissa metsissä.

Tutkijoiden keskeiset suositukset

Kun vanhaa metsää tarkastellaan ekologisena kokonaisuutena, huomioidaan muun muassa alkuperäiset puulajit, puuston ikä ja rakenne, kuolleen puun määrä ja laatu, elinympäristöpuut sekä vanhoille metsille tyypillinen lajisto. Tarkastelussa tulee huomioida myös pienet metsäkuviot sekä metsät, joissa on merkkejä aiemmasta ihmistoiminnasta. Tarkasteltavan metsäkuvion minimikooksi esitetään kansainvälisesti yleisesti käytettyä 0,5 hehtaaria.

• Alkuperäiset puulajit: kuviolla vallitsevat alueelle luontaisesti kuuluvat puulajit.
• Kuollutta puuta vähintään 5 % puuston kokonaistilavuudesta, monipuolisesti eri lahoamisasteissa.
• Vähintään 20 vanhaa puuta hehtaarilla, ikärajan vaihdellessa metsätyypin ja vyöhykkeen mukaan.
• Lisäksi tarkastellaan luontaista uudistumista, rakenteellista monimuotoisuutta, elinympäristöpuita (esim. kolopuut, kelot) sekä alueellisia vanhan metsän indikaattorilajeja

Varovaisuusperiaate suojaa arvokkaita metsiä

Liian tiukat tai epätieteelliset kansalliset kriteerit voivat johtaa siihen, että suuri osa jäljellä olevista vanhoista metsistä jää suojelun ulkopuolelle ja päätyy hakkuiden kohteeksi. Aliarviointi aiheuttaa pitkäkestoisia menetyksiä luonnon monimuotoisuudelle ja nostaa tulevien ennallistamistoimien kustannuksia.

Vanhojen metsien tunnistamiseen liittyy väistämättä epävarmuutta. Metsien luonnollinen vaihtelu on suurta, maastomittaukset ovat rajallisia ja eri indikaattorit voivat antaa toisistaan poikkeavaa tietoa. Siksi tutkijat suosittelevat varovaisuusperiaatteen noudattamista: rajatapauksia ei pidä automaattisesti sulkea tarkastelun ulkopuolelle, vaan niiden ekologinen arvo tulee arvioida tarkemmin.

”Kooltaan pienetkin vanhat metsät voivat olla merkittäviä uhanalaiselle lajistolle. Etelä-Suomessa vähät kohteet ovat pieniä ja pirstaleisia. Suurin osa suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, etenkin valtion mailla Ylä-Lapissa Saamelaisten kotiseutualueella”, kertoo projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta. 

Yhteinen tiedepohja tukee päätöksentekoa

Kriteerit ja niiden kynnysarvot vanhojen metsien tunnistamiseksi ovat tulkintoja tieteellisestä tiedosta, ja niitä voidaan haastaa poliittisista ja taloudellisista syistä. Siksi läpinäkyvä, varovaisuusperiaatteeseen perustuva ja tieteellisesti perusteltu lähestymistapa on välttämätön, jos halutaan välttää metsäluonnon monimuotoisuuden kaventuminen, yhteiskunnallisia konflikteja ja juridisia ongelmia.

"Suosittelemamme indikaattorit tuovat yhdenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseen ja ne antavat vankan pohjan puun ja puupohjaisten tuotteiden ostajille vastuullisuusarviointiin. Metsäteollisuuden puunhankinta tarvitsee ennakoitavan toimintaympäristön ja kriteerien mukaisten metsien suojelu parantaisi ennakoitavuutta”, toteaa tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.

Mikko Mönkkönen ja Bengt-Gunnar Jonsson esittelevät tutkimuksen lehdistölle ja muille kiinnostuneille 29.9.2026 klo 13:30-15:30 (CET) Brysselissä. Tutkimuksen vaikutuksista ja politiikkasuosituksista heidän kanssaan keskustevat Acting Director Ion Codescu (DG Environment, European Commission), metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola, Copa-Cogeca (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, MTK) ja Euroopan parlamentin jäsen Katri Kulmuni. Tapahtumaa voi seurata myös verkossa. 

Lisätietoja tapahtumasta löytyy täältä

Tutustu aiheesta julkaistuun politiikkasuositukseen

Tutustu myös artikkeliin

Tutkimuksen ovat toteuttaneet tutkijat Jyväskylän yliopistosta (Suomi), Vytautas Magnuksen yliopistosta (Liettua), Latvian yliopistosta, Mid Sweden Universitystä ja Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU), Tarton yliopistosta (Viro) sekä Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Työtä ovat rahoittaneet mm. Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN ForTran-hanke) ja Estonian Research Council.

Wisdom Letters on poikkitieteellinen, vertaisarvioitu ja avoin verkkojulkaisu, jossa käsitellään erilaisia kestävyysmurroksen ja planetaarisen hyvinvoinnin teemoja. Korkeatasoiseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvat julkaisut esittävät toimintasuosituksia, joita voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja sivistystyössä. Wisdom Letters -julkaisun tuottaa Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom.

Lisätietoja:

• Professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto, mikko.monkkonen@jyu.fi, +358 50 441 3682
• Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, Luonnonvarakeskus, raisa.makipaa@luke.fi, +358 29 5322197
• Projektipäällikkö Kimmo Syrjänen, Suomen ympäristökeskus, kimmo.syrjanen@syke.fi, +358 295251666