Persoonallisuuden piirteet selittävät eroja iäkkäiden ihmisten fyysisessä aktiivisuudessa ja kävelykyvyssä

Persoonallisuuden piirteet voivat auttaa ymmärtämään yksilöiden välisiä eroja fyysisessä aktiivisuudessa ja kävelynopeudessa. Tunnollisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus olivat yhteydessä suurempaan liikuntamäärään iäkkäillä ihmisillä. Impulsiivisuus oli riski vähäisempään aktiivisuuteen.
Julkaistu
7.12.2020

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksen tulosten perusteella iäkkäät ihmiset, jotka saivat korkeampia pistemääriä tunnollisuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuuden aktiivisuutta ja myönteisyyttä kuvaavissa alapiirteissä, liikkuvat muita enemmän ja pystyvät kävelemään nopeammin. Suurin riskitekijä vähäiselle fyysiselle aktiivisuudelle ja hitaammalle kävelynopeudelle oli impulsiivisuus.

Persoonallisuuden piirteitä voidaan tarkastella viiden piirteen kautta, jotka ovat ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus, avoimuus, tunnollisuus ja ystävällisyys. Jokainen piirre muodostuu useammasta alapiirteestä, jotka kuvastavat vielä tarkemmin yksilöiden välisiä persoonallisuuseroja. Esimerkiksi neuroottisuus voi kuvastaa sekä taipumusta ahdistuneisuuteen että impulsiivisuuteen.

- Neuroottisuuden alapiirre impulsiivisuus kuvastaa taipumusta antaa periksi hetkellisille mielihaluille. Esimerkiksi itsekuria ja järjestelmällisyyttä kuvastava tunnollisuus on lähestulkoon vastakohta tälle. Tässä tapauksessa impulsiivisuus ja tunnollisuus voivat selittää eroja säännöllisen liikuntaharrastuksen ylläpitämisessä, mikä heijastuu myös kävelynopeuteen, tutkijatohtori Tiia Kekäläinen Gerontologian tutkimuskeskuksesta kertoo.

Korkeita pistemääriä avoimuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuuden jännityshakuisuutta kuvaavassa alapiirteessä saaneilla ikäihmisillä oli muita parempi kävelykyky, mutta toisaalta he olivat myös taipuvaisia raportoimaan enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin mitä liikemittari havaitsi.

- Tämä tulos voi kertoa joko taipumuksesta yliarvioida omaa liikkumisen määrää tai vaihtoehtoisesti sellaisten lajien harrastamisesta, joita liikemittari ei tavoita. Lantiolla pidettävä mittari ei havaitse istuallaan tapahtuvaa aktiivisuutta tai ylävartalon liikkeitä. Lisäksi mittaria ei voinut käyttää vesiliikunnan yhteydessä, Kekäläinen kertoo.

Tutkimuksessa käytettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa kerättyä PASSWORD-tutkimuksen aineistoa 239 tutkittavalta, jotka olivat täyttäneet itsearviointiin pohjautuvan NEO-PI-3 persoonallisuuskyselyn. Osallistujat olivat 70–85-vuotiaita naisia ja miehiä, jotka olivat osallistuneet vuoden mittaiseen joko pelkkää liikuntaharjoittelua tai sekä liikuntaharjoittelua että kognitiivista harjoittelua sisältävään interventioon. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä itsearvioinneilla että seitsemän päivän ajan liikemittarilla. Kävelykykyä arvioitiin maksimaalista kävelynopeutta mittaavalla 10 metrin kävelytestillä ja kestävyyskuntoa mittaavalla kuuden minuutin kävelytestillä.

Tutkimus tehtiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa PATHWAY-hanketta.

Alkuperäisjulkaisu:

Kekäläinen T., Terracciano A, Sipilä S. & Kokko K. (2020) Personality traits and physical functioning: a cross-sectional multimethod facet-level analysis. European Review of Aging and Physical Activity 17, 20. DOI: 10.1186/s11556-020-00251-9.

Lisätietoja: 

Tutkijatohtori Tiia Kekäläinen, tiia.m.kekalainen@jyu.fi, +358406522280