Väitös: Taimenen lisääntymistä tutkittiin keskisuomalaisissa puroissa ja joissa
Mitä tutkit?
Tutkin keski- ja itäsuomalaisia taimenpopulaatioita, jotka ovat pitkäaikaisista yrityksistä huolimatta edelleen uhanalaisia. Uhanalaisuuden syitä ovat esimerkiksi uomanruoppaukset sekä vesivoiman vaikutukset. Tarkastelin tarkemmin keinotekoista uomaa taimenen elinympäristönä ja ratkaisuna vesivoiman aiheuttamiin ongelmiin, sekä puuaineksen käyttöä uomakunnostuksissa ja sen vaikutuksia taimenen jokipoikasten määrään. Tulevaisuuden tutkimustarpeita varten väitöskirjassani kehitettiin taimenen lisääntymispotentiaalia kuvastava populaatiofekunditeetin arvio, joka auttaa arvioimaan taimenen kutukannan kokoa.
Mitkä olivat tutkimuksesi tulokset?
Ensimmäisessä artikkelissa tutkittiin luonnonmukaista, ihmisen rakentamaa uomaa, Imatran kaupunkipuroa, taimenen elinympäristönä. Puron taimenpopulaatiota on seurattu vuodesta 2016 lähtien. Taimenen levittäytyminen puroon on ollut huomattavan nopeaa. Jo vuonna 2016 sähkökalastussaaliissa havaittiin taimenenpoikasia, jotka olivat peräisin kudusta, joka on tehty vuoden 2015 lopulla. Puro oli ollut silloin vesitettynä alle vuoden ajan. Kun puron taimenenpoikastuotantoa verrattiin samankokoisten keskisuomalaisten purojen poikastuotantoon, Imatran kaupunkipuro suoriutui hämmästyttävän hyvin.
Puuaines on tärkeä elinympäristön komponentti taimenen poikasille esimerkiksi sen tarjoaman suojan takia. Väitöskirja vertaili taimenen määriä koealapareilla, joissa toisessa oli paljon puuainesta ja toisessa hyvin vähän tai ei ollenkaan. 0-vuotiaiden taimenten tiheys oli korkeampaa niillä aloilla, joissa oli paljon puuainesta. Samanlaisia tuloksia ei havaittu vanhemmilla poikasilla tai muilla kalalajeilla. Tutkimus osoittaa, että vaikka puuainesta lisättäisiin runsaastikin puroihin ja jokiin, se ei lisää taimenelle vaarallisten petokalojen, kuten mateen tai hauen, määriä.
Jotta uomakunnostusten vaikutuksia taimeneen voitaisiin tutkia entistä tarkemmin tulevaisuudessa, tarvitaan luotettava lisääntymispotentiaalin eli populaatiofekunditeetin arvio. Taimen jättää jälkeensä kutemisen jälkeen todistusaineistoa paikallaolostaan: kutupesän uoman pohjasoraan. Koska sekä naaraan yksilöllinen fekunditeetti että sorapesän koko ovat yhteydessä naaraan kokoon, pesien määrän laskeminen ja koon mittaaminen antaa mahdollisuuden tutkia taimenen populaatiofekunditeettia aiheuttamatta kuitenkaan liian suurta häiriötä näille uhanalaisille kaloille. Mallinnuksella voidaan tarjota populaatiofekunditeetin paras arvio, joka kertoo populaation poikastuotantokyvystä. Parhaan arvion lisäksi on tärkeää tarjota myös arvion uskottavuusväli, jotta mallin käyttäjät voivat arvioida menetelmän käyttämisen soveltuvuutta ja riskejä.
Miten tuloksia voidaan soveltaa? Mitä uutta tutkimus toi?
Keinotekoisen uoman tutkimus toimii hyvänä ennakkotapauksena tulevaisuuden uomakunnostuksissa, kun vesivoiman vaikutuksia taimeniin ja muihin virtavesikutuisiin kaloihin halutaan vähentää. Puuainestutkimus osoitti, että puuaineksella on positiivinen vaikutus taimeniin, joten sen käyttöä uomakunnostuksissa tulee kannustaa. Populaatiofekunditeetti on hyödyllinen, kutukannan koosta kertova arvio, jota tullaan käyttämään kutukannan koon ilmentäjänä tulevaisuuden tutkimuksissa, kun halutaan tutkia kutukannan koon vaikutusta kuoriutuvien jokipoikasten määrään.
FM Alisa Kosken väitöskirja ”Brown trout reproduction and its monitoring in restored streams” tarkastetaan maanantaina 17.8.2026 klo 12 Seminarium-rakennuksen salissa S212. Vastaväittäjänä toimii professori Jürgen Geist (Münchenin teknillinen yliopisto) ja kustoksena lehtori, dosentti Timo J. Marjomäki (Jyväskylän yliopisto). Tilaisuuden kieli on englanti.
