”Masennus on hyvin heterogeeninen sairaus, eli kahden potilaan oireet voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Myös oireiden taustalla vaikuttavat tekijät ovat moninaisia. Tämän takia masennuksen diagnosointiin on tarvetta kehittää tehokkaita menetelmiä, jotta hoitoa voitaisiin räätälöidä potilaille yksilöllisemmin”, TtM Elina Kangas kertoo.
Tällä hetkellä masennusdiagnoosi perustuu lääkärin tekemässä haastattelussa todettuihin oireisiin, eikä tutkimuksissa ole toistaiseksi löydetty masennukselle objektiivisia biomarkkereita, joita voitaisiin hyödyntää kliinisen haastattelun rinnalla masennuksen diagnosoinnissa.
Väitöstutkimus tarkasteli aivojen reagointia ääni- ja tuntoärsykkeisiin masennuksessa
Kangas tutki Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten masennus vaikuttaa siihen, kuinka aivomme käsittelevät aistiärsykkeitä. Tutkimus tehtiin aivosähkökäyrämittauksen eli EEG:n avulla.
”Havaitsimme, että aivoaktiivisuus oli erilaista masennusryhmän alaryhmässä, jossa tutkittavilla ei ollut käytössä masennuslääkitystä, verrattuna ei-masentuneeseen kontrolliryhmään, kun heille esitettiin ääniä eri voimakkuuksilla. Tämä niin sanottu intensiteettiriippuvuusvaste on aiemman tutkimuksen perusteella liitetty aivojen serotoniinijärjestelmän toimintaan, jonka on todettu olevan yhteydessä masennukseen”, Kangas kertoo.
Automaattista muutoksen havaitsemista heijastavassa aivoaktiivisuudessa Kankaan väitöstutkimuksen tulokset eivät osoittaneet eroa masennusryhmän ja ei-masentuneiden tutkittavien ryhmän välillä, vaikka aiemmat tutkimukset ovat raportoineet tällaisia muutoksia psykiatrisissa sairauksissa.
Väitöskirjaan sisältyvän katsausartikkelin tulokset eivät olleet täysin yhteneviä Kankaan empiirisen tutkimuksen tulosten kanssa.
Yksittäinen biomarkkeri ei riitä – ratkaisu voi löytyä useiden tekijöiden yhdistelmästä
”Väitöskirjan tulosten valossa on epätodennäköistä, että yksittäinen aivoaktiivisuuskomponentti voisi toimia masennuksen biomarkkerina”, Kangas toteaa. Tulevissa tutkimuksissa tulisi keskittyä biomarkkerien yhdistelmien tarkasteluun yhdistäen esimerkiksi neurofysiologisia, perifeerisiä ja geneettisiä markkereita.
Väitöskirjassa sovellettu neurofysiologinen lähestymistapa on yksi monista näkökulmista masennustutkimukseen. Kankaan mukaan masennusta on tärkeä tutkia laaja-alaisessa viitekehyksessä, joka kattaa biologisten tekijöiden lisäksi myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät sekä näiden kaikkien yhteisvaikutukset.
”Edistys kaikilla näillä tutkimusalueilla voisi yhdessä johtaa masennuksen diagnostiikan tarkentumiseen ja yksilöllisempiin hoitomuotoihin. On mahdollista, että tulevaisuudessa pystyttäisiin jo varhain arvioimaan, mikä hoitomuoto toimii parhaiten kullekin potilaalle”, Kangas toivoo.
TtM Elina Kankaan psykologian alan väitöskirjan ”Evaluating auditory and somatosensory event-related potentials as neural markers of depression” tarkastustilaisuus järjestetään lauantaina 21.2.2026 klo 12 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen salissa C4. Vastaväittäjänä toimii FT, akatemiatutkija Vesa Putkinen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Piia Astikainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1293-3
