Väitös: Yritysjohto ja etujärjestöt ovat keskeisiä toimijoita kansallisen suurstrategian muotoutumisessa
Suurstrategialla tarkoitetaan pitkän aikavälin kokonaisvaltaista suunnitelmaa siitä, miten valtio käyttää kaikkia resurssejaan kansallisten etujensa toteuttamiseen ja pitkän aikavälin turvallisuutensa varmistamiseen. Perinteisesti huomio on kohdistunut poliittiseen ja sotilaalliseen valtaan ja johtajiin, jotka määrittävät kansalliset painotukset ja resurssien käytön. Roosa Oinasmaan väitöstutkimus osoittaa, että kuva on tätä monisyisempi: yrityksillä, toimialajärjestöillä ja muilla ei-valtiollisilla toimijoilla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi kansallinen suurstrategia muotoutuu.
- Näytän tutkimuksessani, että suurstrategia ei ole yksittäisten poliittisten päätösten tulos, vaan pitkän aikavälin prosessi, jossa eri päätöksentekotasot neuvottelevat jatkuvasti kansallisista tavoitteista ja niiden toteuttamisesta, Oinasmaa kertoo.
Yritys-valtio-verkostot ohjaavat kansallista suuntaa
Oinasmaa tarkastelee väitöstutkimuksessaan erityisesti, kuinka metsäteollisuuden johtajat ja etujärjestöt ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä valtion kanssa rakentaen verkostoja ja vaikutuskanavia, jotka ovat muokanneet sekä talouspolitiikkaa että kansallisia tulevaisuudenkuvia.
Tulokset osoittavat, että etujärjestöt ovat olleet keskeinen mekanismi, jonka kautta metsäteollisuus on voinut vaikuttaa kansallisiin prioriteetteihin ja resurssien kohdentamiseen. Verkostot eivät rajoitu yksittäisiin kokouksiin tai työryhmiin, vaan muodostavat pitkäkestoisia yhteistyösuhteita, joissa toimijoiden roolit ja vaikutusvalta voivat muuttua ajan myötä.
- Havainnot haastavat perinteisen käsityksen suurstrategiasta valtiollisena ylhäältä alas suunnitelmana. Metsäteollisuuden tapaus osoittaa, että yritysten ja etujärjestöjen toiminta voi muokata jopa kansallisen tason resurssilinjauksia ja sitä, millaisina kansalliset edut ylipäätään ymmärretään, Oinasmaa toteaa.
Suurstrategia on prosessi, ei valmis suunnitelma
Oinasmaa korostaa, että suurstrategiaa on hedelmällistä tarkastella prosessina eikä valmiina suunnitelmana. Väitöskirjan neljä osatutkimusta rakentavat kokonaisuuden, jossa suurstrategia nähdään historiallisesti kerrostuneena, ajallisesti virtaavana ja käytännöissä toteutuvana.
Prosessuaalinen näkökulma tuo näkyviin, miten strategia elää muuttuvissa olosuhteissa. Metsäteollisuuden esimerkissä erilaiset kriisit, rakennemuutokset ja poliittiset käänteet ovat tarjonneet hetkiä, joissa toimijoiden on ollut mahdollista kyseenalaistaa vallitsevia tavoitteita, vahvistaa niitä tai suunnata resurssit uudelleen.
- Suurstrategia muistuttaa palapeliä: sitä kootaan, muokataan ja korjataan jatkuvasti eri päätöksentekotasoilla. Yritysten ja valtion yhteinen strateginen linja ei ole koskaan täysin valmis, vaan se syntyy neuvottelujen, kompromissien ja käytännön ratkaisujen kautta, Oinasmaa kuvaa.
Ajoitus ja tunteet strategiatyön ytimessä
Tutkimuksen yksi keskeinen havainto on ajoituksen merkitys. Suurstrategiaan vaikuttaminen ei ole pelkästään kysymys suunnasta, vaan myös ajoituksesta: missä vaiheessa kannattaa toimia, milloin hidastaa ja milloin pysyä sivussa. Väitöskirja osoittaa, miten metsäteollisuuden eliitti on eri aikoina tarkkaan harkinnut, milloin on otollinen hetki vaikuttaa poliittisiin prosesseihin tai tuoda uusia aloitteita kansalliseen keskusteluun.
Lisäksi Oinasmaa tuo esiin tunteiden roolin suurstrategian muotoutumisessa. Erilaiset tunteet, kuten pelko, viha ja suru, ohjaavat sitä, mihin päätöksentekijät kiinnittävät huomiota, miten he tulkitsevat menneisyyttä ja millaisia tulevaisuuksia he pitävät mahdollisina tai toivottavina.
- Tunteet eivät ole strategiatyössä sivuseikka, vaan ne suodattavat sen, mitä päätöksentekijät pitävät tärkeänä. Empiirinen aineistoni osoittaa, että erilaiset tunnejärjestelmät ohjaavat sitä, millaisia ratkaisuja päätöksentekijät pitävät realistisina ja hyväksyttävinä, Oinasmaa kertoo.
Monitasoinen näkökulma avaa metsäteollisuuden ja valtion suhdetta
Väitöskirja kehittää monitasoisen näkökulman emergenttiin suurstrategiaan. Mikrotasolla yksittäiset toimijat tekevät arjen strategiatyötä; mesotasolla yritykset ja toimialajärjestöt koordinoivat toimenpiteitään verkostojen kautta; ja makrotasolla nämä käytännöt muokkaavat kansallisia strategisia linjauksia.
Tämä lähestymistapa yhdistää strategiatyön arjen käytännöt siihen, miten kansallinen talouspolitiikka ja elinkeinorakenteen pitkän aikavälin kehitys muotoutuvat. Suomalaisen metsäteollisuuden tapaus tarjoaa konkreettisen esimerkin siitä, miten yksityisen ja julkisen sektorin tavoitteet kietoutuvat ja miten niiden yhteispeli rakentaa ja ylläpitää kansallista suurstrategiaa.
- Tulokseni osoittavat, että metsäteollisuuden kaltaisten avainalojen strateginen asema ei ole itsestäänselvyys, vaan vuosikymmenten aikana rakentunut ja jatkuvasti uudelleen neuvoteltu kokonaisuus. Ymmärtämällä paremmin näitä prosesseja voimme käydä läpinäkyvämpää keskustelua siitä, miten suurstrategia rakentuu ja miten eri kehityspolut muodostuvat, Oinasmaa tiivistää.
KTM Roosa Oinasmaan strategian ja yrittäjyyden väitöskirja ”The Rise, the Decline, and the Re-Emergence of Grand Strategy: Corporate–Government Interlock in the Making of Grand Strategy in the Finnish Forest Industry” tarkastetaan perjantaina 19.12.2025 klo 12 Jyväskylän yliopiston Historica-rakennuksen salissa H320. Vastaväittäjänä toimii professori Kalle Pajunen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Juha-Antti Lamberg (Jyväskylän yliopisto, kauppakorkeakoulu). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
