Yliopistot ovat päivittäneet kestävyystyötä ohjaavat teesinsä – ilmastotoimien rinnalle nousee nyt vahvana luontopositiivisuus

Suomalaiset yliopistot ovat päivittäneet yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Vuonna 2020 julkaistuihin teeseihin on tehty useita pieniä muutoksia sen perusteella, minkälaista tietoa teesien käytännön toteutuksesta on kertynyt.

Isoin muutos koskee teesiä numero 7, jolla yliopistot tavoittelivat hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Pelkkä hiilipäästöjen vähentäminen tarjoaa liian kapean lähestymistavan globaaleihin ympäristöongelmiin. Tämän vuoksi ilmastotyön rinnalle on nostettu tavoite luontopositiivisuudesta.

– Asiaa on järkevää tarkastella laajemmasta luontopositiivisuuden näkökulmasta. Näin pystymme varmistamaan, että ilmastotoimenpiteet eivät ole ristiriidassa luontokadon pysäyttämisen kanssa. Hiilineutraaliuteen pyrkiminen on tietysti jatkossakin erittäin tärkeä tavoite, kertoo Unifin kestävyys- ja vastuullisuustyöryhmän puheenjohtaja, vararehtori Marja-Leena Laakso.

Hiilineutraaliusväitteillä oltava vankka pohja

Päivitetyssä teesissä hiilineutraalisuustavoitetta ei ole enää sidottu tiettyyn aikarajaan. Päätöksen taustalla on lisääntynyt ymmärrys hiilineutraaliuden edellytyksistä. Suurin osa yliopistojen päästöistä on epäsuoria, esimerkiksi hankintojen aiheuttamia. Täyden hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ne pitäisi kumota laajasti, mikä onnistuisi käytännössä päästöyksiköitä ostamalla.

– Katsomme, että meidän on tällä hetkellä tehokkaampaa suunnata voimat laajemmin luontopositiivisuuden edistämiseen yhteiskunnassa tutkimuksen ja opetuksen keinoin – unohtamatta kuitenkaan yliopistojen omien haittojen vähentämistä, Laakso sanoo.

Yliopistojen rehtoreiden hyväksymää linjausta ovat valmistelleet Finn-ARMA-verkoston vastuullisuusasiantuntijat. Sitä ovat kommentoineet myös Kestävyys-, Luonto- ja Ilmastopaneelit.

Päivitetty teesi nostaa hiili- ja luontovaikutukset tärkeiksi tutkimuskohteiksi. Tämä auttaa kehittämään luotettavia keinoja haittojen hyvittämiseen ja työkaluja koko yhteiskunnan kestävyystyöhön. Teesi kieltää myös viherpesun: yliopistot eivät saa esittää hiilineutraaliudesta harhaanjohtavia väitteitä.

– Vaikka yliopistojen yhteisestä aikarajasta hiilineutraalisuuden saavuttamiselle on luovuttu, jokainen yliopisto asettaa selkeät tavoitteet ilmasto- ja luontotyölleen ja jatkaa päästöjensä vähentämistä ensisijaisilla keinoilla eli välttämällä ja pienentämällä niitä. Esimerkiksi matkustamisen osalta on tehtävissä vielä paljonkin, Laakso toteaa.

Hyvät lähtökohdat luontopositiivisuuteen

Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho pitää teesin päivittämistä askeleena oikeaan suuntaan. Ilmastopäästöjä ja luontokatoa on järkevää tarkastella rinnakkain, koska niitä aiheuttavat usein samat asiat – ja niinpä molempia voidaan hillitä tehokkaasti samoilla keinoilla.

– Tieteellisen näytön perusteella on jo pitkään ollut selvää, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ja toimenpiteissä fokus pitäisi laajentaa kattamaan molemmat ilmiöt. Ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luontokadon torjunnassa onnistuminen on ihmiskunnan säilymiselle keskeistä, Kotiaho toteaa.

Hänen mukaansa suomalaisilla yliopistoilla on luontopositiivisuutta kohti pyrkimiseen hyvät lähtökohdat: useampi niistä on jo laskenut luontojalanjälkeään, ja yhteistyötä menetelmäkehityksessä tehdään muun muassa alan edelläkävijöihin kuuluvan Oxfordin yliopiston kanssa.

– Voi varmaan sanoa, että Suomen yliopistokenttä on maailmassa eniten hereillä tästä asiasta.

Yliopistojen työllä voi olla iso vaikutus

Mitä siis seuraavaksi? Kotiahon mukaan yliopistojen on nyt tärkeää selvittää vaikutuksensa luontoon paitsi Suomessa myös globaalisti – ja muuttaa sitten asennettaan, ohjeistuksiaan ja toimintatapojaan.

Aloittaa kannattaa sellaisista toimista, joilla saadaan suurimmat myönteiset vaikutukset. Tyypillisiä luontohaittojen aiheuttajia organisaatioissa ovat ruoka ja rakentaminen, mutta yliopistoissa myös vaikkapa laboratoriokemikaalit. Niistä ei tietenkään voida täysin luopua.

– Kun kaikkia haittoja ei voida välttää, joudumme pohtimaan, pitäisikö ne hyvittää. Luonnon kokonaisparaneman saavuttaminen ei ole mahdollista ilman kompensaatioita, Kotiaho muistuttaa.

Hän ajattelee, että työ luontopositiivisuuden hyväksi säteilee koko yhteiskuntaan. Yliopistot voivat näyttää esimerkkiä, kannustaa myös yhteistyökumppaneitaan pohtimaan omaa luontojalanjälkeään ja tarjota kaikille avointa koulutusta aiheesta.

– Ajattelutavan muutos, että tämä on meidän vastuullamme, näkyy minun mielestäni näissä teeseissä erittäin hyvin, Kotiaho toteaa.

Puolivälin tarkastelulle oli tarvetta

Viisi vuotta vanhoihin teeseihin on tehty muitakin päivityksiä. Esimerkiksi rahoitusta ja arviointia koskevia teesejä on täsmennetty niin, että tavoitteiden saavuttaminen on yliopistojen omissa käsissä.

Toisaalta liikkumavaraa on lisätty: tiedekunnat voivat toteuttaa kestävyys- ja vastuullisuusopetusta muutenkin kuin erillisellä kurssilla, ja yliopistot asettavat jatkossa itse sijoitustoiminnalle mitattavat kestävyystavoitteet. Uutena asiana teeseihin on nostettu mukaan tieteen vapauden edistäminen.

Muutoksia käsiteltiin yliopistojen kestävyys- ja vastuullisuusseminaarissa marraskuussa 2025. Työ jatkuu nyt käytännön toimien hahmottelulla ja sen pohdinnalla, miten teesien edistymistä tästä eteenpäin seurataan. Laakso ajattelee, että myös rehtoraatteja olisi järkevää perehdyttää teemaan tarkemmin. Unifin työryhmä tarjoaa jatkossakin foorumin, jolla yliopistot voivat kirittää toisiaan eteenpäin.

– Kaikkien ei tarvitse keksiä ratkaisuja tyhjästä, vaan voimme oppia siitä, mitä muualla on tehty.

Fakta: Näin teesien toteutus on onnistunut

• Yliopistoille vuonna 2025 tehdyn kyselyn perusteella parhaiten ovat edistyneet tieteidenväliseen yhteistyöhön (3), koulutukseen (4) ja yhdenvertaisuuteen (8) liittyvät teesit.
   
• Niihin liittyvät toimet vaihtelevat yliopistoittain – resursseja on esimerkiksi suunnattu monitieteiseen tutkimukseen, kestävyysasioita tuotu mukaan opintojaksoille ja tasa-arvokoulutusta tarjottu niin uusille työntekijöille kuin johtajille.
   
• Vaikeammiksi ovat osoittautuneet tutkimushankkeiden arviointiin ja rahoitukseen (2), yliopistojen strategiaan ja resursseihin (11) sekä rahoitusmalliin (12) liittyvät teesit. Yksi syy tähän on se, että ne eivät ole täysin yliopistojen omassa hallinnassa.
   
• Edistystä on silti tapahtunut kaikissa teeseissä. Kyselyssä mainittuja toimia ovat esimerkiksi tiekartan laadinta hiilineutraaliuteen, kestävyysnäkökulman sisällyttäminen hankintaohjeisiin ja kestävyyden painottaminen tutkijarekrytoinneissa. Myös yliopistojen sijoituksista ja yhdenvertaisuustyöstä vastaavat henkilöt ovat yhdistäneet voimansa käytäntöjen jakamiseksi.
   
• Yliopistot ovat linjanneet, että yhteistyö teesien toteutuksessa on jatkossa tärkeää etenkin neljällä alueella: tutkimuksessa, koulutuksessa, luontopositiivisuudessa ja raportoinnissa. Niiden ympärille on koottu asiantuntijaryhmiä, jotka suunnittelevat ja vievät käytännön toimia eteenpäin.