Digipalveluiden jatkuva uudistaminen on nykypäivän yrityksille elinehto 

Digipalveluja kehitettiin pitkään projekteina: oli alku, loppu ja valmis ratkaisu. Nyt maailma muuttuu niin nopeasti, että projektikeskeisyys ei enää riitä.

Jos palvelut eivät kehity jatkuvasti, ne jäävät jälkeen käyttäjien tarpeista ja kilpailijoiden vauhdista.

Alun perin ohjelmistokehityksen tarpeisiin kehitetyt toimintamallit, kuten SAFeja DevOps,ovat digitalisaation myötä vakiintuneet myös perinteisemmille toimialoille aina finanssialalta teollisuuteen ja kaupan alalle. Esimerkiksi Elisa ja OP Ryhmä ovat siirtyneet kokeilevaan kulttuuriin, jossa digipalveluita parannetaan jatkuvasti pienin askelin, uusia ominaisuuksia viedään tuotantoon nopeasti ja epäonnistumiset nähdään oppimisena. 

Vastaavia käytäntöjä on otettu käyttöön myös esimerkiksi Koneella huoltopalvelujen digitalisaatiossa sekä Keskossa ja S-ryhmässä, joissa asiakasdata ohjaa sovellusten jatkuvaa kehitystä.

Vaikka ilmiö ei enää ole uusi, monessa organisaatiossa muutos on kesken: miten jatkuvuus saadaan rakennettua koko organisaatioon, ei vain yksittäisiin tiimeihin?

Digipalveluinnovaation jatkuvuus rakentuu kolmella tasolla

Tutkimuksessamme olemme tarkastelleet jatkuvan digipalveluinnovaation mahdollistamista suomalaisissa yrityksissä kolmen toisiinsa kytkeytyvän tason kautta.

Organisaatiotasolla johto ja kulttuuri luovat suunnan. Jatkuvuus syntyy kulttuurista, jossa kokeilut sallitaan ja virheet nähdään oppimisena. Tämä on merkityksellistä vain, jos johto tukee sanojen lisäksi teoilla: strategialla, resursseilla ja jatkuvuutta tukevilla rakenteilla. Suurimmat esteet liittyvät siiloihin eli organisaation sisäisiin raja-aitoihin, joissa tieto ja vastuut eivät kulje yli tiimi- tai osastorajojen. Niiden purkaminen vie aikaa ja vaatii pitkäjänteistä työtä.

Suurimmat esteet jatkuvuudelle eivät liity teknologiaan, vaan organisaatioiden siiloihin ja rakenteisiin.

Tiimitasolla arjen rytmi ja yhteistyö ratkaisevat. Ketterät menetelmät tuovat rakenteen, jossa työ jaetaan pieniin osiin ja palautetta saadaan nopeasti. Joskus liiallinen nopeus ja joustavuus voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Keskeistä on tasapaino: riittävä rakenne ja ennustettavuus, mutta samalla kyky sopeutua nopeasti muuttuviin tarpeisiin.

Tiimirajat ylittävät poikkifunktionaaliset tiimit, joissa teknologia, liiketoiminta ja asiakasymmärrys yhdistyvät, ovat jatkuvuuden mahdollistamisessa avainasemassa. Niiden rakentaminen ei ole aina helppoa sillä roolit, kielet ja mittarit eroavat. Onnistuessaan poikkifunktionaalisuus kuitenkin tekee jatkuvasta digipalveluinnovaatiosta aidosti koko organisaation yhteisen asian.

Yksilötasolla on oltava aikaa ja tilaa osallistumiselle. Palveluinnovaatio ei saa jäädä “ylimääräiseksi työksi” muiden kiireiden rinnalle. Jatkuvaan kehittämiseen pitää varata aikaa ja mahdollisuuksia. Automaatio lupaa vapauttaa resursseja, mutta usein jäljelle jäävät vastuut keskittyvät harvoille ja innovointiin jää vähemmän aikaa.

Kun nämä kolme tasoa linkittyvät onnistuneesti toisiinsa, syntyy virtauksen kaltainen ilmiö: digipalvelut uudistuvat jatkuvasti, eivät vain projekti kerrallaan. 

Suomessa vahvuus on korkea teknologiaosaaminen, mutta se muuttuu kilpailueduksi vasta, kun yritykset onnistuvat juurruttamaan digipalveluinnovaation jatkuvuuden arjen käytäntöihin.

Avoimia kysymyksiä tutkimukselle ja yrityksille

Paljon kiinnostavia kysymyksiä on yhä auki. Esimerkiksi:

• Miten jatkuvuus toteutuu toimialoilla, joissa muutos ei ole yhtä nopeaa kuin verkkopalveluissa?
• Milloin digipalveluinnovaatio on aidosti jatkuvaa, ja millä mittareilla sitä voidaan mitata? Millaiset mittarit kertovat, että organisaatio todella uudistuu jatkuvasti eikä vain ylläpidä olemassa olevaa?
• Miten useiden organisaatioiden verkostot pystyvät luomaan jatkuvuutta yhdessä?
• Millaisia uusia mahdollisuuksia data ja tekoäly tuovat jatkuvan palveluinnovaation tueksi?

Kirjoittaja Jenny Elo työskentelee väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa. Hän kuuluu Value Creation for Cyber-Physical Systems and Services (CPSS) -tutkimusryhmään. Ryhmä on osa Jyväskylän yliopiston, LUT yliopiston, Tampereen yliopiston, Aalto yliopiston, Vaasan yliopiston sekä Itä-Suomen yliopiston osaamista yhdistävää Finnish Hub for Digitalization -keskusta, joka tuottaa kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta digitalisaation ja digitaalisen innovaation teemoista.