Yhdeksi kokoomuksen Petteri Orpon johdolla käytävien hallitusneuvottelujen keskeisistä kiistakysymyksistä ovat nousemassa niihin osallistuvien puolueiden erilaiset näkemykset maahanmuutosta. Vaikka väestön ikääntyminen nostettiin jo edellisen hallituksen ohjelman johdannossa yhdeksi Suomea ja maailmaa muuttavista megatrendeistä, tuntuu työperäisen maahanmuuton kipuaminen yhdeksi neuvottelujen avainteemoista ainoastaan luonnolliselta kevään talousvaalien jälkimainingeissa. Historiallisesta näkökulmasta on kuitenkin poikkeuksellista, että maahanmuuton kysymykset voivat muodostua ratkaiseviksi hallituskokoonpanoa muodostettaessa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista näkee huoltosuhteemme heikkenemisen ja laahaavan väestökehityksemme vaativan toimia erityisesti työperäisen maahanmuuton helpottamiseksi. Muutos avoimempaan on havaittavissa myös suomalaisessa puoluekentässä, jossa useat aiempina vuosikymmeninä työntekijöiden maahanmuuton lisäämiseen epäröiden suhtautuneet ryhmät ovat kääntyneet sen puolestapuhujiksi. Puolueiden linjat elävät ajassa ja vaikka monista muistakin puolueista löytyy yhä nihkeästi maahanmuuttoon suhtautuvia, erottuvat perussuomalaiset kuitenkin muista ryhmistä selkeästi suhtautumalla torjuvasti sekä humanitääriseen että työperäiseen maahanmuuttoon.
Käänne avoimempaan on tapahtunut hitaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskustelua huoltosuhteemme heikkenemisestä ja sen suhteesta maahanmuuttoon on kuitenkin käyty ainakin 1990-luvun lopulta lähtien. Väestön ikärakenteen muutokset ovat monilta osin ennakoitavissa vuosikymmeniksi eteenpäin. Maahanmuuttoa lisäämällä pystytään kasvattamaan työikäisen väestön määrää syntyvyyttä nopeammin. Tänä vuonna syntyvät lapset siirtyvät työmarkkinoille parhaimmillaankin yli vasta yli 20 vuoden kuluttua.
Työperäisestä maahanmuutosta onkin tullut taikasana, joka nähdään ratkaisuna moniin Suomen tämän päivän ja tulevaisuuden haasteisiin sotealan kriisistä alueellisiin kohtaanto-ongelmiin. Työvoimapula koettelee nykyiselläänkin monia aloja hyvinvointivaltiomme kestävyyden kannalta olennaisista varhaiskasvatuksesta ja sosiaali- ja terveyssektorista teknologiateollisuuteen saakka.
Jotta yritykset voivat kasvaa ja kukoistaa, tarvitsevat ne monenlaista osaamista, toimeliaisuutta ja kontakteja. Työntekijä- ja osaamispula muodostavat pullonkauloja, jotka syövät yritysten kasvun ja kehityksen edellytyksiä. Koska kohtaanto-ongelmat ovat sekä alueellisia että alakohtaisia, ei niiden ratkominen onnistu ilman niiden juurisyihin pureutumista, ratkaisujen etsimistä ja toimenpiteiden koordinointia useiden eri ministeriöiden välillä. Sosiaaliturvan uudistaminen, ihmisten työkyvyn ylläpitäminen, liikkuvuuden helpottaminen ja jatkuvaan oppimiseen panostaminen ovat työperäisen maahanmuuton ohella avaimia kohtaanto-ongelmiemme ratkaisemiseksi.
Saman haasteen kanssa painitaan lähes kaikkialla Euroopassa. Globaali kilpailu osaajista tulee kiihtymään kiihtymistään ja siihen osallistuminen vaatii strategisen otteen lisäksi pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Työperäisen maahanmuuton edistämisen suhteen olemme kuitenkin valitettavasti armottoman myöhässä. Kun Euroopan unionin sisäinen muutto on ollut sen viimeisimmän kolmen laajentumisen yhteydessä ennakoitua pienempää, ovat jäsenmaiden odotukset työvoimapulansa paikkaamiseksi vähitellen kääntyneet unionin ulkopuolelle, niin kutsuttuihin kolmansiin maihin.
On kuitenkin ongelmallista, että maahan muuttaneista puhutaan julkisuudessa useimmiten joko euron kuvat silmissä kiiluen resurssina, jota voidaan hyödyntää, tai päinvastoin uhkana, jota vastaan yhteiskuntaamme tulee suojella. Vaikka päätöksiä lähdettäisiin tekemään talouden ja yhteiskunnan tarpeista käsin, emme saa unohtaa, että maahanmuuton sääntelyssä on kuitenkin ennen kaikkea kyse ihmisistä, heidän elämästään ja perheistään.
E2 Tutkimuksen viime viikolla julkaiseman raportin mukaan taustaltaan ulkomaalaiset työntekijät arvostavat suomalaisessa työelämässä matalia hierarkioita, työn ja vapaa-ajan tasapainoa sekä luottamusta työntekijän ja työnantajan välillä. Rasismi, ennakkoluulot ja syrjintä sekä tutkintojen tunnistamisen ja työehtojen noudattamiseen liittyvät haasteet tunnistettiin keskeisiksi työelämään pääsemistä ja siellä menestymistä vaikeuttaviksi tekijöiksi. Vahvuuksiemme tunnistamisen ja niistä iloitsemisen lisäksi meidän tulee puuttua systemaattisesti ja ripeästi esille nouseviin puutteisiin ja rakenteellisiin ongelmiin. Näin toimimalla rakennamme kestävää ja turvallista työelämää aivan jokaiselle taustasta riippumatta.
Välineellistävän ja toiseuttavan puheen jatkamisen sijaan päättäjien tulee keskittyä rakentamaan Suomea, jonne halutaan tulla ja joka mahdollistaa sujuvan arjen maahan saapuvan koko perheelle. Toimivat ja tarkoituksenmukaiset palvelut, viihtyisä elinympäristö ja syrjinnästä vapaa ilmapiiri tukevat yhteisöön mukaan pääsemistä. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, joka vaatii toimia meiltä kaikilta. Merkittävä osa kotoutumisesta tapahtuukin arkisissa kohtaamisissa, joihin me kukin voimme omilla toimillamme ja asenteillamme vaikuttaa.
