Lähihistoriaa menneen ja tulevan välissä
Paluu historiantutkimuksen pariin kolmen vuosikymmenen jälkeen on yllättänyt ja innostanut. Historiantutkimuksen lukuisat käänteet ovat avartaneet aiheiden valintaa, aikarajauksia, näkökulmia, menetelmiä, käsittelytapoja – ja mieliä. Mitäpä ei voisi tutkia historian perspektiivistä?
Tieteenalan monipuolistuminen näkyy myös lähihistoriantutkimuksen voimistumisena, arvonousunakin. Tulosvastuuseen uskova yhteiskunta on 1990-luvulta lähtien edellyttänyt historioitsijoiltakin tietoa tuottavuuden ja päätöksenteon tueksi. Vain vähän aiemmin historiaa käytettiin kansallisvaltion, kulttuurin ja poliittisten näkökantojen rakennusaineiksi.
Oma historiakäsitykseni kulkee nykyhetkestä taaksepäin. On kuitenkin ollut tärkeää tajuta, että kyse ei ole ajasta. Alkuperäislähteeni ovat peräisin viime vuosikymmeniltä, mutta tutkin menneisyyttä: (perättäisiä) vaiheita ja ilmiöitä, joilla on yhteys myös lähiaikaan eli tulevaan.
Lähihistoriasta voi erottaa kolme tasoa: oman ajan historian tai aikalaishistorian, menneisyyden läsnäolon nykyisessä sekä menneisyydessä käynnistyneet yhä jatkuvat prosessit. Näen määrittelyssä yhtymäkohtia kulttuurihistoriaan, joka puolestaan taipuu antropologian suuntaan: tutkimuksen kohteet ovat moniaikaisia, syvärakenteisia, kulttuurisia ja konjuktuureihin kiinnittyneitä.
Konjuktuuri edustaa hitaan eli liki liikkumattoman sekä nopean eli lyhytkestoisen ajanjakson väliin jäävää ulottuvuutta: taloudellista järjestelmää, yhteiskuntaa, sivilisaatiota, valtiotakin. Kaikki kolme aikatasoa ja niiden välissä olevat aikakerrostumat ovat samanaikaisesti läsnä muodostaen ainutkertaisen ja monikerroksisen kulloisenkin nykyisyyden.
Konjunktuureissa erilliset ja eritahtiset kehityskulut tihentyvät, jolloin jonkin hetken erityisyyttä ei voi selittää millään yksittäisellä voimalla, ristiriidalla tai ilmiöllä. Tämän voin palauttaa omaan tutkimukseeni esimerkiksi niin, että työsuojelun hallinnon ja tavoitteiden murros 1990-luvulla ei selity pelkästään vuosikymmenen alun rajulla talouslamalla ja sen nimissä tehdyillä säästötoimilla.
Kun henkinen työsuojelu väistyi hyvinvointiohjelmien ja -kehittelyjen tieltä 1990-luvulla, se kertoo työsuojelun ajattelutavan ja kulttuurin vaihtumisesta toiseen. Paradigma muuttui, vaikka työturvallisuuslaki sisälsi edelleen henkisen ja fyysisen terveyden vuoden 1987 lakimuutoksen mukaisesti. Henkistä ja fyysistä terveyttä turvataan myös nykyisellä vuodelta 2002 peräisin olevalla työturvallisuuslailla.
Historia ei ole passiivinen jäännösten varasto, vaan vaikuttaa yhä yksilöiden ja kansakuntien ratkaisuihin.
Jaan kulttuurintutkija Urpo Kovalan ajatuksen, jonka mukaan tutkimuksen tärkein konteksti on tutkija itse: miten tutkija käsittää oman tutkimustehtävänsä juontuu pitkälti siitä, miten hän käsittää oman tieteenalansa tehtävän ja merkityksen.
Historia ei ole passiivinen jäännösten varasto, vaan vaikuttaa yhä yksilöiden ja kansakuntien ratkaisuihin. Mitä paremmin tunnemme sekä henkilökohtaista että aikamme historiaa, sitä paremmin ymmärrämme itseämme ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaan.
Historiakäsitykseeni sisältyy hermeneuttisen kehämäisesti syventyvän tulkinnan mahdollisuus, optimistisesti myös oppimisen mahdollisuus.
Ja toisaalta: kannamme mukanamme tulkintojamme rajoittavia ennakkokäsityksiä. Mitä paremmin ymmärrämme asenteellisia, tiedollisia ja ajatuksellisia rajoitteitamme, sitä enemmän meille avautuu uusia tulkitsemisen ja valinnan mahdollisuuksia.
Sekä henkilökohtaisen että kansakunnan itseymmärryksen vahvistuminen auttaa näkemään, että menneisyydessä on tehty – kuten nykyhetkessäkin tehdään – valintoja eri vaihtoehdoista.
Mitäpä ei voisi tutkia historian näkökulmasta? Kuvituskuva: Pixabay
Luettavaa:
Aunesluoma, Juhana 2022. ”Oman ajan historiankirjoitus.” Julkaisussa Lähihistoria, 1 (1), 67–82. Oman ajan historiankirjoitus
Barraclough, Geoffrey 1973. Oman ajan historian suuntaviivoja. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Hentilä, Seppo 2019. ”Historiantutkijat sotien jälkeisessä yhteiskunnassa.” Teoksessa Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen seura ja sen historiantutkimus, 252–584. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Hyrkkänen, Markku 2002. Aatehistorian mieli. Tampere: Vastapaino.
Hyrkkänen, Markku 2017. ”Historiallinen metodi.” Teoksessa Matkoja aatehistoriaan, 30–59. Toim. Hokkanen, Markku, Laine-Frigren, Tuomas & Särkkä, Timo. Jyväskylä: Kampus Kustannus.
Immonen, Kari 2001. ”Uusi kulttuurihistoria.” Teoksessa Kulttuurihistoria – Johdatus tutkimukseen, 11–25. Tietolipas 175. Toim. Immonen, Kari & Leskelä-Kärki, Maarit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kettunen, Pauli 2008. Globalisaatio ja kansallinen me. Kansallisen katseen historiallinen kritiikki. Tampere: Vastapaino.
Lahti, Janne 2022. ”Jälkikoloniaalinen tutkimusote ja historia.” Teoksessa Avaimia menneisyyteen. Opas historiantutkimuksen menetelmiin, 179–195. Toim. Daniesbacka, Mirkka, Hannikainen, Matti O. & Tepora, Tuomas. Helsinki: Gaudeamus.
Lehtonen, Mikko 2021. ”Johdatus teokseen Kulttuuri ja yhteiskunta.” Teoksessa Kulttuuri & yhteiskunta. Kulttuurintutkimuksen klassikkotekstejä, 7–26. Toim. Lehtonen, Mikko. Tampere: Vastapaino.
Koponen, Juhani & Saaritsa, Sakari 2019. ”Suomi, historia, kehitys.” Teoksessa Nälkämaasta hyvinvointivaltioksi, 11–31. Suomi kehityksen kiinniottajana. Toim. Koponen, Juhani & Saaritsa, Sakari. Helsinki: Gaudeamus.
Meretoja, Hanna 2003. ”Itseymmärryksen kulttuuris-historiallinen välittyneisyys Gadamerin ja Ricoeurin hermeneutiikassa.” Teoksessa Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria, 58–86. Toim. Ollitervo, Sakari, Parikka, Jussi & Väntsi, Timo. Cultural History – Kulttuurihistoria 3. Turun yliopisto.
Ollitervo, Sakari 2012. ”Filosofinen hermeneutiikka ja kulttuurihistoria.” Teoksessa Tulkinnan polkuja: Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä., 193–221. Toim. Mähkä, Rami & Nivala, Asko. Cultural History – Kulttuurihistoria 10. Turun yliopisto.
Spohr Readman, Kristina 2011. ”Contemporary History in Europe: From Mastering National Pasts to the Future of Writing the World.” Julkaisussa Journal of Contemporary History, July 2011, vol 46, no 3: At the Crossroads of Past and Present. ”Contemporary” History and the Historical Disipline, 506–530.
Tepora, Tuomas 2018. ”Kiihkeä historia – tunteet historiantutkimuksessa.” Teoksessa Menneisyyden rakentajat. Teoriat historiantutkimuksessa, 77–93. Toim. Hannikainen, Matti O., Danielsbacka, Mirkka & Tepora, Tuomas. Helsinki: Gaudeamus.
Toimitus 2022. ”Pääkirjoitus.” Julkaisussa Lähihistoria, 1 (1), 3–6. https://lahihistoria.journal.fi/article/view/125510
