Luotsiopettaja esihenkilön tukena – pedagogisen johtamisen jakamista reformin keskellä

kirjoittaja: Ritva Ylitervo, yliopistonopettaja, väitöskirjatutkija, Koulutusjohtamisen instituutti, Jyväskylän yliopisto

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä jatkuvat koulutuspoliittiset muutokset vaikuttavat viime kädessä koulutusorganisaatiossa henkilöstön välisiin suhteisiin. Tässä kirjoituksessani keskityn ammatillisen opettajan ja hänen esihenkilönsä väliseen suhteeseen toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformissa (ks. Ratkaisujen Suomi 2015).  

Reformin murroksessa tarvittiin uutta johtamista

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin ja vuoden 2018 alussa voimaan tulleen uuden toimintalainsäädännön (ks. Laki ammatillisesta koulutuksesta, L531/2017) ohjaamana koulutuksen järjestäjiltä odotettiin arjen toimintatapojen ja -kulttuurin muutosta, jossa muutoksen mahdollistava johtaminen nähtiin kriittisenä tekijänä. Esille nostettiin tarve tarkastella uudella tavalla johtajuuden jakamista oppilaitoksissa (Bergström & Mäki, 2017; Vehviläinen, 2019).

Tutkimuksen ytimessä: Luotsiopettajan asiantuntijuus ja toimijuus

Väitöstutkimuksessani tarkastelin asiantuntijatehtävässä toimivan luotsiopettajan ammatillista toimijuutta. Luotsiopettaja oli koulutuksen järjestäjän nimeämä asiantuntija, jonka tehtävänä oli ohjata opettajakollegoita sekä tukea esihenkilöitä reformin toimeenpanossa. Hänellä oli erityisosaaminen uudesta lainsäädännöstä ja sen käytännön tulkinnasta.  Tässä blogikirjoituksessa esittelen tutkimukseni tuloksia luotsiopettajan ja esihenkilön välisestä suhteesta sekä toimijuutta tukevista ja rajoittavista tekijöistä.  Haastattelin luotsiopettajia ja heidän esihenkilöitään. Haastattelut analysoin temaattisella analyysillä sekä induktiivisesti että teoriaohjaavasti temaattisella analyysillä (Braun & Clarke, 2006) hyödyntämällä teoriaohjaavassa analyysissä subjektikeskeistä sosiokulttuurista lähestymistapaa (Eteläpelto ym., 2014) sekä opettajien kyvykkyyttä hyödyntämällä relationaalisen toimijuuden traditiota (Edwards, 2005).

Pedagogisen johtamisen rinnalla kulkija 

Tutkimuksen mukaan luotsiopettaja vaikutti tässä ohjaussuhteessa tukemalla esihenkilön pedagogista johtamistoimintaa. Esihenkilöiden kuvaamana luotsiopettaja toteutti johtajuutta esihenkilön rinnalla ja esihenkilö luotti luotsiopettajan normiasiantuntijuuteen, jota esihenkilöt hyödynsivät henkilöstökokouksissa reformin toimeenpanoon liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Luotsiopettajilla oli myös vastuuta koulutuksen järjestäjätasoisten ohjeiden laadinnassa reformilainsäädännön mukaisen toiminnan varmistamiseksi. 

Luotsiopettaja välitti esihenkilölle tietoa koulutusaloilla ilmenneistä opetushenkilöstön osaamistarpeista suhteessa uuteen lainsäädäntöön. Luotsiopettajat etenivät ohjaustyössään systemaattisesti. He ohjasivat opettajia yksilöllisesti, tiimeissä sekä koulutusyksiköissä. Ohjaustyössä luotsiopettajille muodostui kokonaiskuva siitä, miten uudet ohjeet oli omaksuttu. Tämän tiedon he välittivät esihenkilöille huomioitavaksi henkilöstön osaamisen kehittämistä koskevissa ratkaisuissa sekä pedagogisessa johtamisessa. Luotsiopettajien toiminnassa toteutui myös laadunvarmistus, kun he tekivät havaintoja uusien ohjeiden noudattamisesta. 

Toimijuutta rajoittavat tekijät koettiin kumpuavan lainsäädäntöuudistuksesta, jossa aikaisempi aikuiskoulutus ja ammatillinen peruskoulutus vietiin saman lainsäädännön alaisuuteen. Luotsiopettajien tehtävään ei sisältynyt työnjohdollista vastuuta ja valtaa, joka toi haasteita tilanteessa, jossa opettajakollegat kyseenalaistivat reformiin sisältyvän tutkinnon perusteiden uudistustyön. Tämä ilmeni perusteiden tulkintaan liittyvinä erimielisyyksinä ja muutosvastarintana. Esihenkilöiden kanssa jännitteitä aiheuttivat tilanteet, joissa luotsiopettajien asiantuntijuutta ei huomioitu ja opetushenkilöstölle oli annettu väärää tietoa lainsäädännön tulkinnassa. Luotsiopettajat korjasivat näitä tilanteita hienovaraisesti yhteistyössä esihenkilön kanssa.
Luotsiopettajat havaitsivat myös, että koulutusaloilla ja saman koulutusalan sisällä oli hyvin erilaisia malleja opiskelijoiden koulutuspolkujen toteuttamisessa. 

Luotsiopettajien tehtävänä oli yhtenäistää pedagogista toimintaa ja nämä erilaiset tulkinnat ja toimintamallit edellyttivät heiltä kokonaisvaltaista näkemystä ja kykyä ohjata kaikkia koulutusaloja. 

He toivat esille tarpeen päästä jo toiminnan suunnitteluvaiheessa vaikuttamaan toiminnan yhtenäistämiseen sekä tuomaan esille muilla koulutusaloilla hyviksi havaittuja käytäntöjä.

Luotsiopettajien toimijuutta tuki koulutuksen järjestäjän tarjoama asiantuntijatyön koordinointi, johon tehtävään oli nimetty vastuuhenkilö. Luotsiopettajat toimivat asiantuntijatehtävässään esihenkilön rinnalla ja tukivat esihenkilön johtamistyötä. Luotsiopettajilla oli kyky arvioida koulutusorganisaation toiminnan eri tasoilla tarvittavan reformitiedon merkitys ja vaikuttaa osaamisen kehittymiseen hyödyntäen johtajuuttaan. Esihenkilöiden ja luotsiopettajien yhteistyössä toteutui pedagoginen johtaminen ja johtajuus, jota vahvisti yhteistyössä syntynyt luottamus. Reformia koskevissa tavoitteissa esille tuotu jaetun johtajuuden uudelleen tarkastelu uudistuksen toimeenpanemisessa toteutui luotsiopettajien ja esihenkilöiden yhteistyössä. Tässä yhteistyössä luotsiopettajat myös kokivat ehkäisevänsä esihenkilöiden kuormittumista. 

Koulutuspoliittiset uudistukset jatkuvat, ja seuraava suuri muutos kohdistuu oppimisen tukeen 1.8.2026 alkaen. Rädyn ym. (2026) mukaan erityisopettajista on tulossa keskeinen muutosvoima, joka yhdistää pedagogisen osaamisen, työelämäyhteydet ja yksilöllisen tuen rakentamisen. 

On kiinnostavaa nähdä, millä tavoin ammatillisen koulutuksen järjestäjät hyödyntävät tätä asiantuntijuutta ja miten erityisopettajien rooli asemoituu osaksi johtamista ja pedagogista kehittämistä.

Lähteet

• Bergström, H. & Mäki, K. (2017). Keulassa ja keskellä: Johtaminen reformissa- tutkimus. Haaga- Helia ammattikorkeakoulu.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7225-79-0
• Braun,V. & Clarke,V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology, 3(2), 77–101. https://doi.org/10.1191/1478088706qp063oa
• Edvards, A. (2005). Relational agency: Learning to be a recourseful practitioner. International Journal of Educational Research, 43(3), 168–182. https://doi.org/10.1016/j.ijer.2006.06.010
• Laki ammatillisesta koulutuksesta. L 531/2017.Laki ammatillisesta koulutuksesta | 531/2017 | Lainsäädäntö | Finlex
  Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma. 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja. 10/2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-181-7
• Räty, K., Seppälä, M., Ryökkynen, S. & Savikuja, T. 2026). Erityisopettajilla on ratkaiseva rooli – ei yksin tekemällä, vaan yhdessä. Erityisopettajilla on ratkaiseva rooli – ei yksin tekemällä, vaan yhdessä - Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry.
• Vehviläinen, J. (2019). Siirtymien vaikutus koulutuspolun eheyteen. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:1
  Ylitervo, R. (2026). Luotsiopettajien ammatillinen toimijuus ammatillisen koulutuksen reformissa—”Me ollaan siellä välitilassa ja sitten me ollaan kaikissa sopissa mukana”. (Väitöstilaisuus 27.3.2026).