Supistuva peruskoulu – unohtuuko hallinto?

Julkaistu
24.11.2025

Kirjoittaja: Arja-Sisko Holappa, opetusneuvos, Opetushallitus

Opetus- ja kulttuuriministeriön peruskoulun tulevaisuustyö on käynnissä. Tulevaisuutta tehdään parhaillaan käynnissä olevalla oppimisen ja koulukäynnin tuen uudistuksella. Käynnissä on myös laajempi prosessi, jossa kuullaan tutkijoita, asiantuntijoita, opettajia ja koululaisia perusopetuksen tulevaisuuden tavoitteista ja menetelmistä. Visiointityön tuloksia on tarkoitus käyttää lainsäädännön, opetussuunnitelmien perusteiden ja opettajankoulutuksen kehittämisessä. Yksi keskeisistä suomalaisen perusopetuksen arkeen liittyvistä muutoksista johtuu väestömuutoksista. Muistetaanko opetuksen tavoitteiden rinnalla visioida riittävästi myös peruskoulun hallintoa tulevaisuudessa?

Säästöjen kouluarki

Kun tapaan tuttuja sivistysjohtajia ja rehtoreita, kääntyy keskustelu usein säästöihin. Kouluvuoden suunnittelussa painottuvat erilaiset uudelleen järjestelyt pedagogisen kehittämisen sijaan. Tämä arjen kokemus saa vahvistusta Esa Niemen (2024) tuoreesta väitöstutkimuksesta. Tutkimus käsittelee koulutoimen johtamista erityyppisissä kunnissa. Tutkimuksen mukaan säästäminen ja supistaminen kuntien koulutoimissa näyttää olevan vallitsevaa ja peruskoulujen johtamisen painopiste on taloudessa. 

Pedagoginen johtaminen on jäänyt sivuun ja koulujen ja rehtoreiden toiminnan onnistuneisuutta arvioidaan entistä enemmän talouden näkökulmasta. 

Säästäminen ja supistaminen liittyvät kuntien taloustilanteeseen. Vaikka Suomesta löytyy joitakin taloudellisesti vahvoja kuntia, vaikuttavat kuntatalouden vaikeudet koulutoimeen sekä pienissä että suurissa kunnissa. Erityisen vaikea tilanne on monissa pienissä kunnissa. Valtioavustukset eivät kata opetustoimen tosiasiallisia kuluja ja ikääntyvän väestön verotuotot eivät riitä kunnan velvollisuuksiin. Koulutuksesta on säästettävä. Tämä tarkoittaa muun muassa kouluverkon supistamista, oppilasryhmien yhdistämistä, opettajavakanssien vähentämistä sekä oppimateriaaleista ja koulukuljetuksista säätämistä.

Hankalassa tilanteessa säästöistä ja supistamisista päätettäessä ei muisteta arvioida niiden vaikutuksia lapsiin ja koulutyöhön. Myös arviointiin liittyvä osaaminen voi olla vähissä. Paikallispoliitikoille opetusjärjestelyjen ja opetuksen laadun arviointi on haastavaa. Se on sitä myös opetustoimesta vastaaville asiantuntijoille, jotka usein johtavat monia kunnan sektoreita. Jatkuva muutosten suunnittelu ja sopeutuminen kuluttavat myös rehtoreita ja opettajia.

Näkemyksiä vai harhakuvia?

Visio perusopetuksen tulevaisuudesta on tärkeä osa kansallista ja paikallista kehittämistä. Visio tarkoittaa näkemystä. Onnistuessaan se on eri näkökulmista muodostettu, tiedolla perusteltu ja arvovalinnoilla punnittu tulevaisuusnäkymä, jota voidaan hyödyntää suunnittelussa ja päätöksenteossa. Visio voi olla myös harhakuva, mielikuviin tai totuttuihin malleihin nojautuva kuvitelma.

Perusopetuksen tulevaisuus on tärkeää suomalaisen osaamisen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta. Se liittyy vahvasti kuntien talouteen ja uudistamiskykyyn. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tarttunut perusopetuksen tulevaisuuteen monipuolisella ja eri toimijoita aidosti osallistavalla otteella. Tehtävä on silti haastava. Noin kolmasosassa kunnistamme lapsimäärä on jo nyt vähentynyt merkittävästi, syntyvä ikäluokka mahtuu yhteen luokkaan. Muutamissa kunnissa koulut ovat täynnä ja uutta tilaa tarvitaan. Kuntien mahdollisuudet järjestää perusopetusta ja siihen liittyviä palveluja kuten pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ja harrastustoimintaa vaihtelevat suuresti. Kouluverkko supistuu ja moni kirkonkylän tai keskustan koulu on jatkossa pienkoulu. Kelpoisia opettajia eri oppiaineisiin ei ole vara palkata tai kunnan vetovoima ei riitä.

Tavoitteeksi kestävä hallinnon visio

Karvin selvityksen (Metsämuuronen, 2024) mukaan opetuksen reaalikustannukset kansallisella tasolla vuosien 2010–2021 välillä ovat jääneet samalle tasolle kuin vuonna 2010. Kuntaliiton arvion (2024) mukaan vuonna 2030 perusopetuksessa on 80 000 lasta nykyistä vähemmän. Luvussa on otettu huomioon maahanmuutto. Supistaminen ja säästäminen eivät ole vain tämän hetken ilmiö, ne ovat myös kuntien ja koulujen tulevaisuutta.

Kuntaliiton Verkostoperuskoulu -hankkeessa on pilotoitu ratkaisuja koulutuksen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi eri puolilla Suomea. Tulokset kertovat kuntien yhteistyön mahdollisuuksista. Yhteistyötä tulee kuitenkin vetää ja lupaavia tuloksia täytyy levittää. Miten ne organisoidaan? Pelkkä paikallinen yhteiskehittäminen ei riitä, myös lainsäädännön ja Perusopetuksen perustemääräyksen valmistelussa tulisi ottaa eriytyvä Suomi huomioon.

Tulevaisuuden kuvien muodostamisessa on tärkeä tunnistaa havaitut ongelmat. Yhtä tärkeää on etsiä mahdollisuuksia, tapoja tehdä toisin. Jo pitkään yhdenvertaisuus on ollut suomalaisen perusopetuksen keskeinen arvo. Oppilaan opetusta ja oppimisen polkua voidaan eriyttää monin tavoin. Olisiko aika miettiä nykyistä vahvemmin myös kuntien ja alueiden eroja? Kokeilla ja kehittää edelleen opetustoimen paikallishallinnon toimintaa erilaisuus huomioiden? Säännöksiä unohtamatta.

Lähteet