Medialukutaito on kansalaistaito, mutta mediakasvatuksen koulutusohjelmia ei pian enää ole
kirjoittaja: KT, Saara Salomaa, Mediakasvatus-yksikön päällikkö, Taide- ja kulttuurivirasto Kuvi
Mediakasvatusta ei voi vuodesta 2027 alkaen enää opiskella pää- eikä sivuaineena suomalaisissa yliopistoissa. Myös ammattikorkeakouluissa mediakasvatuksen opetus on vähäistä. Tilanne käy ilmi Taide- ja kulttuurivirasto Kuvissa tekemästämme selvityksestä. Selvitys perustui korkeakoulujen henkilöstölle järjestettyihin keskustelutilaisuuksiin sekä niihin liittyneeseen tiedonkeruuseen. Myöhemmin selvitystä vielä päivitettiin ajantasaiseksi.
Koulutuksen lakkaaminen on ollut monelle yllätys, eikä ihme, sillä medialukutaidon tarpeesta puhutaan jatkuvasti. Niin Suomessa kuin EU:ssakin medialukutaito nostetaan vahvasti esiin, oli kyse sitten kulttuurisesta osallistumisesta, turvallisuudesta tai demokratian vahvistamisesta. Suomi on ollut maailmalla tunnettu medialukutaitoa kehittävän mediakasvatuksen edelläkävijämaana.
Opetustarjonnan romahdusta kuvaa osuvasti se, että kun aloimme vuodenvaihteessa 2025–2026 valmistella selvitystä, olimme siinä käsityksessä, että sivuainetta tarjoaisi kaksi yliopistoa. Jo selvityksen tekoaikana Itä-Suomen yliopisto ilmoitti sivuaineensa lakkauttamisesta, ja kesäkuussa Lapin yliopisto päätti samoin.
Kuka jatkossa medialukutaitoa opettaa?
Viime vuosikymmenellä Suomi näyttäytyi mediakasvatuksen korkeakoulutuksen mallimaana. Mediakasvatusta saattoi opiskella pääaineena kahdessa yliopistossa ja sivuaineena useammassa. Ensi vuodesta alkaen opiskelijoille tarjolla on useimmissa korkeakouluissa korkeintaan yksittäisiä kursseja. Myös opinnäytetöiden ja tohtorikoulutettavien määrä on vähäinen. Kuinka opiskelijat osaisivat aiheesta kiinnostuakaan, jos innostusta ei herätellä opinnoissa eikä ajantasaista tutkimusta ole tarjolla?
Kaikki tämä rapauttaa sekä alan koulutuksellista että tutkimuksellista perustaa. Emme voi olettaa, että suomalaisten medialukutaito olisi vahvaa, jos mediakasvattajia ei enää valmistu. Mediakasvatuksen sisältöjen integroiminen opettajankoulutukseen ja muihin soveltuviin koulutusohjelmiin on sekin todella tärkeää, ja suurten joukkojen koulutuksessa se on ainoa mielekäs mahdollisuus. Tämä ei kuitenkaan korvaa alan ydinosaajien koulutusta maisteriohjelmissa tai edes sivuainetasoista erikoistumista.
Taustalla rahoitusleikkaukset ja rakenneuudistukset
Koulutuksen supistumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa rahoitusleikkaukset ja korkeakoulujen rakenteelliset muutokset. Nopean valmistumisen painottaminen on vähentänyt opiskelijoiden mahdollisuuksia valita mediakasvatuksen kaltaisia, usein valinnaisia opintoja.
Resurssien väheneminen on vaikeuttanut kehittämistä ja yhteistyötä, ja mediakasvatuksen henkilöstö vähenee edelleen esimerkiksi eläköitymisten kautta. Pian voimme olla tilanteessa, jossa juuri ketään ei ole enää järjestämässä mediakasvatuksen opetusta ja puolustamassa sitäkään vähää, mikä nyt on jäljellä.
Uhattuna ovat myös täydennyskoulutukset. Esimerkiksi opetustoimen henkilöstökoulutuksen rahoitus valtiolla lakkautettiin vuonna 2025, mikä on suoraan heikentänyt työssä olevien opettajien mahdollisuuksia päivittää osaamistaan medialukutaidosta. Sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurin valtionavustusleikkaukset ovat myös iskeneet kipeästi mediakasvatuksen täydennyskoulutuksiin. Mistä saamme osaajat jatkossa, jos mediakasvatusta ei voi enää opiskella missään vaiheessa uraa?
Mitä tarvitaan osaamisen turvaamiseksi?
Selvityksen pohjalta laaditussa muistiossa listataan konkreettisia suosituksia osaamisen ja koulutuksen turvaamiseksi.
Korkeakoulujen välistä yhteistyötä lisäämällä mediakasvatuksen opintoja voitaisiin tarjota nykyistä laajemmin yhteisinä opintokokonaisuuksina. Samalla tarvitaan pysyviä rakenteita täydennyskoulutukselle, jotta eri alojen ammattilaiset voivat päivittää osaamistaan muuttuvassa mediaympäristössä.
Mediakasvatusosaamista on tehtävä näkyvämmäksi myös työelämässä, jotta sen merkitys tunnistetaan paremmin rekrytoinneissa ja osaamisvaatimuksissa.
Ennen kaikkea tilanteen korjaaminen kuitenkin edellyttää, että medialukutaito ja sitä edistävä mediakasvatus tunnistetaan selkeästi strategisiksi osaamisalueiksi ja niiden asemaa vahvistetaan korkeakoulutuksessa.