Opiskelijablogi: Opiskelu ei ole minua varten – tai on sittenkin!
En olisi uskonut kirjoittavani tätä. Ajatus siitä, että opiskelisin aikuisena yliopisto-opintoja innostuneesti, olisi nuoresta Ninasta kuulostanut kaukaiselta. Mutta tässä sitä ollaan. Takana on useita opintojaksoja liikuntatieteiden opintoja, paljon oppimiskokemuksia ja iso määrä oivalluksia, joilla on ollut vaikutusta omaan hyvinvointiini ja urapolkuuni.
”Ei enää kirjoja tai kokeita”
Peruskoulun jälkeen suuntasin kauppaoppilaitokseen ja valmistuin merkantiksi hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. Opiskelu ei ollut helppoa – se tuntui lähinnä pakolliselta pahalta. Keskittymiskykyni riittänyt, jos aihe ei todella kiinnostanut. Siksi ajattelin pitkään, että opiskelut jäivät siihen: Ei enää koskaan kirjoja, ei enää koskaan kokeita.
Valmistumisen jälkeen siirryin suoraan työelämään, myyjän töihin. Työ oli tuttua, turvallista ja aluksi jopa mielekästä. Vuonna 2003 ja 2010 perheeseemme syntyivät lapset, ja elämä siirtyi uudenlaiseen vaiheeseen: ruuhkavuodet alkoivat. Arvaatte varmasti sopiko minun taustallani opiskelu osaksi pikkulapsiarkea.
Päätin käyttää ajan hyväkseni, enkä vain palautumiseen, vaan itseni löytämiseen uudelleen.
Uupumus olikin käännekohta
Lähes kahden vuosikymmenen työuran jälkeen aloin ensimmäistä kertaa todella kyseenalaistaa työni merkityksellisyyttä. Myyjän työ oli muuttunut vuosien varrella entistä vaativammaksi. Tuntui, että vaatimuksia tuli jatkuvasti lisää, mutta palautetta tai arvostusta harvemmin.
Sitten tuli korona-aika. Kaupat pysyivät auki yötä myöten, ja työvuorot vaihtelevat aamuista iltoihin ja öihin. Kaikkien piti joustaa, eikä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ollut enää helppoa, jos se koskaan olikaan ollut. Jonkin oli muututtava.
Onneksi sain työnantajalta mahdollisuuden opintovapaaseen kahdeksi vuodeksi. Se oli käännekohta. Päätin käyttää ajan hyväkseni, enkä vain palautumiseen, vaan itseni löytämiseen uudelleen.
En ollut enää se opiskelija, joka joskus nuorena luki kokeisiin väkisin. Olin nyt utelias aikuinen, jolla oli elämänkokemusta ja aito halu ymmärtää.
Liikunnan ja oppimisen kipinä
Löysin liikunnan. Opintovapaan aikana tutustuin uusiin liikuntamuotoihin. Opiskelin uinninvalvojaksi ja uimaopettajaksi. Huomasin, että oppiminen voikin olla kivaa, kun aihe on lähellä omaa intohimoa!
Tiedonjano kasvoi kuin itsestään. Halusin ymmärtää enemmän ihmisen hyvinvoinnista, liikkumisesta ja oppimisesta. Päätoiminen opiskelu ei kuitenkaan tullut kysymykseen – perhe, työ ja talous rajaavat sen pois. Onneksi löysin Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston.
Avoimen yliopiston kautta pääsin sukeltamaan liikuntaan ja opetustyöhön liittyviin sisältöihin minulle sopivalla tavalla: omassa tahdissa, oman elämän rytmiin sovittaen. Kurssit olivat monipuolisia. Niissä oli mahdollisuus hyödyntää erilaisia materiaaleja ja osallistua vuorovaikutukseen muiden opiskelijoiden kanssa.
En ollut enää se opiskelija, joka joskus nuorena luki kokeisiin väkisin. Olin nyt utelias aikuinen, jolla oli elämänkokemusta ja aito halu ymmärtää.
Katse tulevaan – suunta kohti tutkintoa
Tätä kirjoittaessa olen mukana Vierumäellä järjestettävässä Hyvinvointiliikunnan edistäjä -koulutuksessa, josta valmistun liikuntaneuvojaksi. Tämä koulutus tuntuu luontevalta jatkumosta sille polulle, jonka avoin yliopisto minulle avasi.
Avoimessa yliopistossa suoritetuista opinnoista on ollut hyötyä niin oman suunnan löytymisessä kuin tutkinnon suorittamisessa. Tutkittu tieto liikuntaosaamisen taustana on vahva perusta. Tässä koulutuksessa opin uutta käytännönläheisesti ja työelämään suoraan liittyen.
Mikä tärkeintä – se sai minut uskomaan itseeni uudelleen.
Opiskelu aikuisena kannattaa
Haluan sanoa tämän sinulle, joka ehkä mietit, onko opiskelu enää mahdollista ruuhkavuosien keskellä tai pitkän työuran jälkeen. Vastaus on: Kyllä. Se vaatii ehkä hieman rohkeutta, joustavuutta ja järjestelyjä, mutta se antaa myös paljon.
Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto tarjosi minulle väylän kasvaa ja suunnata urani uuteen suuntaan ilman, että elämä olisi pitänyt laittaa kokonaan tauolle. Ja mikä tärkeintä – se sai minut uskomaan itseeni uudelleen.
Tämä on minun tarinani. Ehkä se antaa sinullekin kipinän aloittaa omasi.
