”Lapsuudessani tätä tietä ympäröi metsä, nyt täällä on vain palmuöljyviljelmiä ja kuuma,” kollegani Indonesian Riau:n maakunnasta kertoi minulle viime vuonna. Maakuntaan istutetaan eniten palmuöljypuita Indonesiassa.
Indonesian palmuöljyviljelmät ovat maailman suurimmat, 16,8 miljoonaa hehtaaria. Silti Indonesian uusi presidentti Prabowo Subianto halusi kansallisessa kehityskonferenssissa, johon osallistuivat alueelliset johtajat (kaupunginjohtajat ja kuvernöörit) (30.12.2024) edelleen lisätä palmuöljyistutuksia. Suunnitelmissa on kasvattaa palmuöljyviljelmiä 21 miljoonaan hehtaariin. Presidentti Prabowo ei välitä metsäkadon riskistä eikä Euroopan unionin metsäkatoasetuksesta (EUDR laki), koska hänen mielestään öljypalmu on myös puu. Tämä on huolestuttava näkemys.
Öljypalmuviljelmät kiihdyttävät metsäkatoa, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja hiilidioksidipäästöjä. Kuten alussa todettiin, viljelmiä ympäröivät alueet ovat kuumempia kuin metsien läheiset alueet. Indonesian ilmastonmuutoksen hillitsemishankkeita ja öljypalmuviljelmiä koskeva tutkimus (Lounela 2020) tarkastelee hiilensidontaan, maan omistukseen ja työllisyyteen liittyviä kysymyksiä sekä korostaa politiikan ja vallan merkitystä hyödykkeiden arvon luomisessa. Öljypalmuviljelmien laajentumisen vuoksi metsiä hakataan, ja koska metsäalueet ovat hallituksen hallinnassa, hallitus myöntää maankäyttölupia ja käyttöoikeuksia kannustaen enemmän liiketoimintaa ja investointeja kuin ekologisia arvoja. Metsäkadon vuoksi esimerkiksi alkuperäiskansat eivät enää voi viljellä kumia ja kalastaa, sillä öljypalmuviljelykset ovat kuivattaneet jokia.
Indonesia on maailman suurin palmuöljyn viejä. Äskettäin Indonesia voitti kiistan EU:ta vastaan Maailman Kauppajärjestön riidanratkaisuelimessä (10.1.2025). Perusteena oli, että EU ”syrjii Indonesian öljykasveihin perustuvia biopolttoaineita verrattuna EU:n öljykasveihin perustuviin biopolttoaineisiin” vuonna 2018 antamassaan uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä (RED II) palmuöljyn ja öljykasveihin perustuvien raaka-aineiden rajoitusten osalta. EU:n todettiin suosivan omaa rypsi-, auringonkukka- ja soijapaputuotantoa palmuöljyyn verrattuna. Kyse on siis EU:n ja Indonesian välisestä kauppasodasta, jossa EU syrjii kolmansien maiden tuottajia, kuten Indonesiaa, ja suojelee omia maanviljelijöitään.
Eurooppalaiset, erityisesti nuoret, suhtautuvat palmuöljyyn kielteisesti. Noin 41 prosenttia ihmisistä pitää palmuöljyä ”ympäristöä vahingoittavana” (Ritchie, 2024). Öljypalmuviljelmät tuottavat kuitenkin kymmenkertaisen määrän kasviöljyä hehtaaria kohti verrattuna muihin viljelykasveihin, kuten soijaan, rypsiin ja auringonkukkaan. Öljypalmut tuottavat muita kasveja enemmän öljyä ja vievät vähemmän maata. Ne voivat myös tuottaa öljyä jopa 25 vuotta. Palmuöljyn tuotanto ei edellytä laajaa metsien tuhoamista, sillä tutkimusten mukaan sen osuus on 0,2–2 prosenttia maailman puuston häviämisestä.
Maailmassa käytetään palmuöljyä noin 78 miljoonaa tonnia, josta Indonesia tuottaa noin 47 ja Malesia 18 miljoonaa tonnia. Koska palmuöljy on taloudellisesti tärkeä Indonesialle, Our World in Data-organisaatio toteaa, että ”koska palmuöljylle ei ole parempia vaihtoehtoja, tarvitsemme edelleen palmuöljyä, mutta kestävämpää palmuöljyä, ja mieluiten ruoaksi eikä polttoaineeksi.”
Kesällä 2024 vierailin Indonesiassa ja keskustelin sidosryhmien kanssa palmuöljystä. Keräsin myös paikallisia lehtiaineistoja. Tilanne on monimutkaisempi kuin miltä se näyttää.
Palmuöljyn taimet, jotka Lampungin maakunnan yliopisto Indonesiassa pyrki sertifioimaan.
Indonesia tarvitsee edelleen EU:n apua
Palmuöljykeskustelu liittyy olennaisesti EU:n metsäkatoasetukseen (EUDR), joka tuli voimaan vuonna 2023. Tämä EU:n metsäkadon vastainen asetus vaikuttaa hyödykkeiden kuten palmuöljyn tuottamiseen kattaen myös kaakaon, kahvin, kumin, soijan ja puun. Useimmat indonesialaiset poliittiset päättäjät kokevat EU:n syrjivän indonesialaista palmuöljyä ja muita Kaakkois-Aasiasta peräisin olevia tuotteita. EUDR edellyttää, että tuotanto ei saa olla peräisin äskettäisestä metsäkadosta eikä se saa myötävaikuttaa metsien tilan heikkenemiseen. EU vaatii viljelijöiden henkilötietoja sekä tietoja maanomistuksen laillisuudesta, sijainnista, ja omistajuuden jäljitettävyydestä. Näiden vaatimusten täyttäminen on vaikeaa Indonesian pienviljelijöille. Asetuksen vaatimukset eivät kunnioita henkilötietojen suojaa. WTO:n tuore päätös kenties vaikuttaa sen soveltamiseen. Mutta vaikka Indonesia noudattaisi sääntöjä, EU pitäisi Indonesiaa edelleen "kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen kannalta riskialttiina" maana.
Haastattelemani indonesialaiset sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt, aktivistit ja tutkijat, kannattavat indonesialaista palmuöljyn tuotantoa maan kehitykseen ja talouteen liittyvistä syistä. Vaikka EU syrjiikin aluetta, Indonesian on päivitettävä ympäristö- ja maatalouspolitiikkaansa sekä torjuttava korruptiota paikallisella tasolla. Palmuöljyn hyötyjen olisi parannettava kansalaisten hyvinvointia sen sijaan, että siitä hyötyisivät vain valtaapitävät.
Sidosryhmien näkemykset koskevat palmuöljyä koskevien tietojen hallintaa, viljelijöiden ja metsien määrää, lannoitteita, tuotannon aikaista hintasääntelyä, sertifiointia ja korruptiota. Korruption vuoksi kansallisen ja paikallisen tason hallituksilla voi olla erilaisia säännöksiä palmuöljystä. Hallituksen olisi huomioitava ympäristön ja kansalaisten, kuten maanviljelijöiden ja alkuperäiskansojen, näkökulmia. Indonesia tarvitsee ekologista sivilisaatiota.
EU voi auttaa Indonesiaa keskittymällä kestävän kehityksen mukaiseen sertifiointiin. Näin se voisi tukea Indonesiaa hallitsemaan tietoja esimerkiksi metsien määrästä, metsäkadosta, maanviljelijöistä ja plantaasien tuotannosta. Sertfioinnin lisäksi EU voisi motivoida Indonesiaa tehostamaan viljelyä sen laajentamisen sijaan. EU voisi myös tarjota indonesialaisille tehtaille öljyn varastointiteknologiaa sekä maanviljelijöille laadukkaita siemeniä, lannoitteita ja kestävän viljelyn koulutusta. Nämä tuet olisivat mielekkäämpiä kuin pelkkä sertifiointi, koska palmuöljy on todella tärkeä osa Indonesian taloutta.
EUDR voi toimia lähtökohtana palmuöljyn viljelyn ekologisen kestävyyden kehittämiselle, mutta olisi epäoikeudenmukaista soveltaa metsäkatoasetusta Indonesiaan, ellei 16 miljoonaa ihmistä, jotka saavat elantonsa palmuöljytuotannosta, tuettaisi kestävyyssiirtymässä. Mahdollisten tukien pitäisi kohdistua maanviljelijöille.
