Gerontologia, Sanna Laine: Lähihoitajasta tohtoriohjelmaan JYU avoimen kautta kulkien

Sanna Laineen polku yliopistoon ei ollut suoraviivainen, ja ihan hyvä niin. Lähihoitajasta tuli ensin fysioterapeutti, sitten avoimen yliopiston gerontologian opintojen innostamana terveystieteiden maisteri. Tähtäimessä on filosofian tohtorin tutkinto. Hoitotyö oli hänelle nappivalinta uran lähtökohdaksi, joka innosti tarttumaan kiinnostuksen kohteisiin ja oppimaan uutta.
”Avoimen yliopiston opinnoilla oli huomattava merkitys siihen, että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan maisteriksi heti ensimmäisellä yrittämällä”, sanoo Sanna Laine. Kuva: Anna Dammert
Julkaistu
16.11.2026

Työ ihmisten parissa ja hyvinvoinnin edistämiseksi on ollut aina minun juttuni. Ammattini ja koulutukseni vain muuttui matkan varrella – kiitos siitä myös avoimelle yliopistolle, joka tarjosi keinon tutustua akateemiseen opiskeluun rauhassa, työn ohella. JYU avoimen gerontologian opinnot veivät mukanaan yliopistomaailmaan.  

Olen terveystieteiden maisteri (gerontologia ja kansanterveys), fysioterapeutti ja lähihoitaja. Pian maisterintutkintoni jälkeen aloitin väitöskirjatutkijan opinnot Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella filosofian tohtoriohjelmassa. Tutkimusaiheeni on ikääntyneiden kuntoutuksessa työskentelevien fysioterapeuttien kuntoutusfilosofiat.

Fysioterapian opinnoissa huomasin, että minua kiinnostaa asioiden kehittäminen ja tarkastelu syvällisemmin. Aloin pohtia, voisiko minustakin olla yliopisto-opiskelijaksi.

Opinnoista uusia näkökulmia työhön ja uraan

Polkuani yliopistoon ei voi kuvata kovin suoraviivaisena. Työskentelin urani ensimmäiset viisitoista vuotta lähihoitajana sosiaali- ja terveydenhuollossa eri asiakasryhmien parissa.  Vaikka ala tuntuikin aina omalta, huomasin kaipaavani uutta näkökulmaa työhöni.

Ajatus korkeakoulukouluopinnoista tuntui jännittävältä ja innostavalta. Päätin, että yrittämisestä asia ei ainakaan jäisi kiinni. Hain ja pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Aluksi opiskelin fysioterapiaa varmaankin yhtä paljon kuin opiskelutaitoja digiajassa. Fysioterapian opinnoissa huomasin, että minua kiinnostaa asioiden kehittäminen ja tarkastelu syvällisemmin. Aloin pohtia, voisiko minustakin olla yliopisto-opiskelijaksi.

Erityisen antoisana avoimessa koin opettajien paneutumisen opiskelijoiden ohjaukseen sekä akateemisia opiskelutaitoja kehittävät tehtävä- ja kurssipalautteet, joita sain opintojaksoilla.

Avoin mahdollisti tutustumisen yliopisto-opintoihin työn ohella

Tutkintotavoitteinen opiskelu yliopistossa tuntui vastavalmistuneena fysioterapeuttina suurelta askeleelta. Päätin tutustua yliopisto-opintoihin ja niiden vaatimuksiin omaan tahtiini yhdistämällä avoimen yliopiston opinnot fysioterapeutin työarkeeni.  

Minulle oli heti selvää, että JYU avoimen yliopiston gerontologian perusopinnot ovat oikea suunta urallani. Olinhan itsekin töissä ikääntyneiden kuntoutuksessa.

Osoittautui, että opintojen ja töiden yhdistäminen oli helppoa, sillä kursseja pystyi suorittamaan omaan tahtiin ja läsnäoloa vaativat luennot järjestettiin ilta-aikoina. Erityisen antoisana avoimessa koin opettajien paneutumisen opiskelijoiden ohjaukseen sekä akateemisia opiskelutaitoja kehittävät tehtävä- ja kurssipalautteet, joita sain opintojaksoilla.

Opintosuoritukset etenivät tasaiseen tahtiin. Kaksi vuotta fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen olin valmis kokeilemaan hakua maisteriopintoihin. Valmistauduin valintakokeeseen kertaamalla avoimen yliopiston kurssimateriaaleja, etenkin tutkimusmenetelmiä koskien. Perehdyin myös tarkemmin alan tieteellisten artikkelien rakenteeseen, jota olimme harjoitelleet opintojaksoilla.  

Avoimen yliopiston opinnoilla oli huomattava merkitys siihen, että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan maisteriksi heti ensimmäisellä yrittämällä.

Ajattelen, että avoimen yliopiston opinnot olivat ponnahduslauta siihen, missä olen nyt. Opiskelu avoimessa valoi uskoa, että yliopisto-opinnot eivät ole mystinen saavuttamaton asia ammattikoulutaustaiselle.

Yliopisto-opintoja myös ammatillisesta taustasta tuleville

Jatkoin vielä maisteriopintojeni aikana opintoja JYU avoimessa: suoritin siellä kaikki ne tutkintooni kuuluvat kurssit, joita myös avoin yliopisto tarjoaa. Näin siksi, että asuin toisessa kaupungissa ja kaipasin joustavia tapoja suorittaa kursseja. Toisaalta avoimen yliopiston opettajat olivat vuosien aikana tulleet tutuiksi ja tiesin, että saisin heiltä opintoihini tarvittaessa tukea.  

Ajattelen, että avoimen yliopiston opinnot olivat ponnahduslauta siihen, missä olen nyt. Opiskelu avoimessa valoi uskoa, että yliopisto-opinnot eivät ole mystinen saavuttamaton asia ammattikoulutaustaiselle.

Opiskelu osoitti myös, millainen merkitys avoimen opiskelijoita kohtaavilla opettajilla voi olla opiskelijoiden myöhemmille toiveille ja tavoitteille. Yliopistoissa onkin tärkeää tunnistaa erilaisia opiskelupolkuja ja opiskelijoiden tilanteita, sekä tukea myös niitä opiskelijoita tavoitteidensa saavuttamisessa, joiden polku yliopistoon ei ole edennyt perinteisen suoraviivaisesti.  

Voin lämpimästi suositella JYU avoimen yliopiston opintoja – niin yksittäisten osaamista kehittämiseksi kuin mahdollisia tutkintotavoitteita ajatellen.  

Opintojen ja töiden yhdistäminen oli helppoa, sillä kursseja pystyi suorittamaan omaan tahtiin ja läsnäoloa vaativat luennot järjestettiin ilta-aikoina.

Aiheeseen liittyvä sisältö