Into oppia uutta johdatti minut kasvatustieteiden pariin

Monella lukioaikaisella ystävälläni oli mielessä selkeitä urasuunnitelmia, joita kohti pyrkiä.

Itsestäni taas tuntui, että kiinnostavia aloja oli niin paljon, etten tiennyt, minkä niistä valitsisin. 

Opiskelu kiinnosti, ala oli hukassa

Suunnitelmani oli kuitenkin yhdeltä osin selkeä: opiskelisin Jyväskylän yliopistossa. Sen olin päättänyt jo yläkoulussa. 

Alaa kysyttäessä suustani valui litania vaihtoehtoja, joista en osannut päättää. Historiasta taidekasvatukseen ja viestinnästä psykologiaan. Kaikkien alojen esittelytekstit ja -materiaalit olin myös jo tutkinut. Tiedonhaun jälkeen mielessäni pyöri kuitenkin lähinnä ajatus: “Ottakaa minut yliopistoon! Lupaan päättää alan, kun olen päässyt kaikkea kokeilemaan!” 

Ajattelin, että jos olemassa olisi ikuiseen opiskeluun oikeuttava lisenssi, sen haluaisin.

Reitti opintojen pariin aukeni yllättäen

Yhteishaun aika tuli ja olin saanut vaihtoehtoja karsittua. Jäljelle oli jäänyt taidekasvatus, josta en kuitenkaan ollut täysin varma. Alan kasvatuksellinen osuus kiehtoi, ja ajattelin aikuiskasvatustieteen olevan oiva “varavaihtoehto”.

Yhteishaussa opiskelupaikka taidekasvatuksen ohjelmaan ei auennut, ja olin jo henkisesti valmistautunut välivuoteen. Elokuun lopulla minulle tarjottiin kuitenkin yllättäen paikkaa kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen tutkinto-ohjelmasta. Päätin, että tässä olisi reittini yliopisto-opintojen pariin.

Rohkeus lähteä kokeilemaan kannatti

Mietin pitkään, voinko lähteä opiskelemaan alaa, johon en ollut huolella tutustunut etukäteen. Onneksi uskalsin niin tehdä! 

Ajatuksenani oli alun perin kokeilla kasvatustieteitä ja mahdollisesti vaihtaa alaa, jos kohtaisin jonkin itseäni enemmän kiinnostavan vaihtoehdon. 

Ensimmäisen opiskelusyksyni aikana kasvatustieteet kuitenkin veivät minut mennessään, enkä ole sen jälkeen harkinnut päivääkään alanvaihtoa. Nyt saan opiskella nimenomaan oppimista ja siihen liittyviä teemoja. 

Lukiossa ajattelin jahkailuni olevan esteenä jatko-opintoihin hakemiselle, mutta nyt olen tajunnut sen olevan suurin vahvuuteni. Pystyn kiinnostumaan monenlaisista aiheista ja sisällyttämään niitä monipuolisesti opintoihin vapaan sivuaineoikeuden ansiosta. 

Olen löytänyt useita mahdollisia urapolkuja ja tiedän pääseväni jollakin tavalla tukemaan ihmisten oppimista sekä oppimaan itse aina samalla uutta.