Pesäpalloilijasta matematiikan aineenopettajaksi – Älä koskaan sano ei koskaan
Pesäpallo on kulkenut mukanani koko elämäni, mutta tie matematiikan aineenopettajaopintoihin ei ollut ennalta suunniteltu. Välivuodet, työ koulumaailmassa ja urheilu-uran asettamat tavoitteet johdattivat minut lopulta opiskelemaan Jyväskylään.
Kaksoisuran rakentuminen alkaa jo varhain
Oma kaksoisurapolkuni alkoi jo yläasteelta yläkoululeiritysten muodossa ja jatkui Sotkamon urheilulukioon. Urheilulukiossa koin erottuvani massasta, koska olin urheilu-urani lisäksi asettanut korkeat tavoitteet myös opintojeni osalta.
Lukio-opintojeni jälkeen oli selvää, että pitäisin muutaman välivuoden ennen jatko-opintoja. Koin tarvitsevani hetken hengähdystauon intensiivisen kolmivuotisen jälkeen. Takaraivossani jyskytti kuitenkin jo tuolloin omien opettajieni ehdotukset matematiikan alalle hakeutumisesta. Muistan todenneeni, etten aikoisi enää koskaan katsoakaan derivaattaa päin.
Välivuodet selkeyttivät suuntaani
Päädyin monen mutkan kautta viettämään välivuoteni Seinäjoella työskennellen koulunkäynninohjaajana niin erityis- kuin perusopetuksenkin ryhmissä kahdessa eri koulussa. Viihdyin uudessa kotikaupungissani hyvin, mutta minulle oli koko ajan selkeää, että aion jatkaa matkaani yliopistoon.
Toisena vuonna aloin itsekin harkita opettajan uraa ja päädyin keskustelemaan työkavereideni kanssa urahaaveistani. Onnekseni suuri osa heistä oli aidosti kiinnostunut asioistani, ja sain arvokkaita näkökulmia, jotka helpottivat merkittävästi mietintäprosessiani.
Loppujen lopuksi päädyin hakemaan ensisijaisesti matematiikan aineenopettajaopintoihin. Tällöin pidin vielä vaihtoehtona myös kieltenopettajan opintoja.
Oman esikuvan jalanjäljissä Jyväskylään
Ajatus opettajuudesta on monelle pesäpalloilijalle houkutteleva, koska koulun loma-ajat asettuvat mukavasti kilpailukauden kanssa samaan ajankohtaan. Kansallisen tason urheilijana tällaisilla kaksoisuraan vaikuttavilla seikoilla on hyvinkin suuri merkitys.
Lajin sisällä on myös hyvin yleistä, että pelaajat asuvat eri paikkakunnalla kuin pelaavat. Tiesin jo entuudestaan Jyväskylässä pyörivästä akatemiatoiminnasta ja siitä, että kaupunki tarjoaa loistavat olosuhteet pesäpallon harjoitteluun. Lisäksi tiesin, että itselleni hyvin suuri esikuva Marjukka Urpelainen oli pelannut ja opiskellut Jyväskylässä.
Opiskelupaikkakunta oli siis omalta osaltani hyvin itsestäänselvä valinta, enkä juurikaan pohtinut muita kaupunkeja. Olin tyylilleni uskollisesti selvittänyt sisäänpääsyyn vaadittavat arvosanat ja pisterajat, joten olin hyvinkin itsevarma sisäänpääsyni suhteen. Tästä huolimatta muistan itkeneeni äidille ilon kyyneleitä lapsuudenkotini keittiössä valintatulosten saavuttua.