Tutkijasta johtajaksi – Ritva Mikkosen urapolku Minnesotasta Vuokattiin
Sain kannustusta tieteen tekemiseen jo varhain. Minulla oli hyviä roolimalleja ja tiedonjano nuoresta pitäen. Mieleeni on painunut erityisesti viidennen luokan opettajani, joka kannusti tyttöjä ja naisia tekemään tiedettä.
Tein Yhdysvalloissa kaksoisuraa ja hiihdin tavoitteellisesti opintojen ohella high schoolissa ja yliopistossa sekä hiihtoseuroissa (Silver Skis ja Vakava juniors/racing). Silver Skis -hiihtoseuran mukana tein ensimmäisen matkani Vuokattiin vuonna 2000 tietämättä silloin, että tulisin vielä palaamaan ja perustaisin oman perheenikin seudulle.
Minnesotassa sijaitsevan Gustavus Adolphus yliopiston liikuntatieteiden kandidaatin opintojen jälkeen yhdeksi vaihtoehdoksi jatko-opinnoille valikoitui Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Hain ja minulle tarjottiin opiskelupaikkaa liikuntabiologian kansainvälisestä maisteriohjelmasta, jonka otin vastaan ja muutin Suomeen 2007. Opintosuuntaukseni ohjelmassa oli valmennus- ja testausoppi ja ajatukseni siinä vaiheessa oli, että voisin tähdätä valmentajaksi.
Tieteen tekeminen vei kuitenkin maisteriopinnoista suoraan tohtorintutkintoon tähtääviin jatko-opintoihin. Väittelin liikuntatieteen tohtoriksi 2013.
Naistutkimuksen tärkeys esiin urheilussa
Väitöskirjani käsitteli kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistämistä harrastejuoksijoilla. Tutkimuksen aikana kiinnostuin sukupuolten välisistä eroista etenkin hormonitoiminnassa ja sen vaikutuksesta urheiluun ja harjoitteluun.
Heräsin miettimään, pätevätkö miehille tehtyihin tutkimuksiin perustuvat suositukset myös naisille. Oma toiveeni oli, että kestävyys- ja voimaharjoittelun ja ylipäätään liikunta-alan tutkimusta tehtäisiin enemmän myös naisilla huomioiden tarpeen mukaan elämänkaaren hormonitoiminnan muutoksia.
Tätä olen saanut edistää omalla tutkimuksellani. Olen tutkinut hormonitoiminnan esim. kuukautiskierron, hormonaalisen ehkäisyn ja hormonitoiminnan häiriöiden vaikutusta suorituskykyyn ja harjoitteluvasteisiin. Naistutkimuksen edistymisessä auttaa myös se, että naisia on enemmän tutkijoina. Usein tutkimme henkilöitä, jotka muistuttavat meitä itseämme.
On tärkeää, että valmentajat ja muut urheilijan taustalla vaikuttavat ihmiset ymmärtävät, että osa naisista kokee ikäviä oireita kierron aikana ja niillä voi olla vaikutus, joskin epäsuorasti, suorituskykyyn. Tämä kokemus voi olla yksilöillä hyvin erilainen.
Naisjohtajana vaikuttamassa tasa-arvoon ja tutkimuksen suuntaan
Tohtoriksi valmistuttuani työskentelin muutamia vuosia liikuntalehtorina Kajaanin ammattikorkeakoulussa ja pätevöidyin opettajaksi JAMKissa. Pidin kuitenkin yhteyttä yllä liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimukseen erityisesti Johanna Ihalaisen kautta ja pystyin edistämään omaa tutkimustani opetustyön ohella.
Lopulta oli luontevaa palata takaisin liikuntatieteellisen tiedekunnan riveihin Vuokatin liikuntateknologian yksikköön projektipäälliköksi. Pääsin toden teolla käynnistämään omaa tutkimustani ja ohjaamaan väitöskirjatutkijoita, joista ensimmäiset väittelevät tänä keväänä. Oulun yliopiston dosentuurin sain vuonna 2023 ja 2025 lopussa Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi minulle Piikkarit-päälikinnon työstäni sukupuolten tasa-arvon edistämisestä liikunnassa ja urheilussa.
Olen ollut myös tiiviisti mukana liikuntateknologian yksikön kehittämisessä ja osallistunut Jyväskylän yliopiston johtajakoulutukseen. Liikuntateknologian yksikön henkilöstömäärän kasvaessa etenin yksikön varajohtajaksi 2024 alussa ja koko yksikön johtajaksi vuoden 2026 alusta alkaen.
Urheilumaailma on ollut miesvaltainen etenkin johtotehtävissä. Edistystä tasa-arvon eteen urheilun kentällä on tapahtunut, mutta vielä on paljon töitä tehtävänä.
Nyt pääsen itse johtotehtävistä vaikuttamaan. Pääsen johtamaan yksikköä, fasilitoimaan monitieteellistä tutkimusta, muistuttamaan tasa-arvosta sekä edistämään sitä omalla työlläni.
