Kun data päättää lapsen urheilupolusta – uusi tutkimus etsii oikeudenmukaisempia tapoja valita lahjakkuuksia

Juniorijoukkueiden pelaajavalinnat puhututtavat mediassa ja kuohuttavat tunteita. YLE uutisoi syksyllä 2025 useaan otteeseen Vaasan Sport -jääkiekkoseuran juniorijoukkueiden jaoista, joissa jo 10-vuotiaita pelaajia jaettiin kilpa- ja haastajaryhmiin. Lapsia arvioitiin pisteyttämällä heitä muun muassa asenteen ja pelitaitojen perusteella.

Tapaus on nostanut julkiseen keskusteluun kaksi nykyaikaista junioriurheilun ilmiötä: datan käytön lisääntymisen sekä valintojen eettisyyden.

Junioriurheilu dataistuu

Asenteen ja pelitaitojen pisteytys on esimerkki junioriurheilussa tapahtuvan datan käytön lisääntymisestä eli dataistumisesta. Tällä tarkoitetaan erilaisten mittausten, metriikoiden ja analyysien käyttämistä lasten ja nuorten arvioinnissa.

”Ilmiö on pitkälti maailmanlaajuinen: esimerkiksi jalkapallon suurseura Manchester City ilmoitti viime kesänä valinneensa yli 80 junioria akatemiaansa puhtaasti kauden aikana kerätyn datan perusteella – ilman valmentajien tai tarkkailijoiden panosta”, taustoittaa apulaisprofessori Pekka Mertala opettajankoulutuslaitokselta.

Valinnat aiheuttavat edustusjoukkueissa ikävinoumaa

Seurat pyrkivät valitsemaan edustusjoukkueisiin ne lapset ja nuoret, joiden uskotaan menestyvät tulevaisuudessa parhaiten. Tulevaisuuden ennustaminen on kuitenkin haastavaa, ja tutkimusten mukaan valinnoissa sekoittuvatkin usein tämänhetkinen suoriutuminen ja oletettu tulevaisuuden potentiaali. Tämä puolestaan aiheuttaa vinouman kilpapolulle päätyvien nuorten ikäjakaumassa.

”Jo 1980-luvulla havaittiin, että ikäluokkansa vanhimmat, eli tammi–maaliskuussa syntyneet ovat yliedustettuina kilparyhmissä, maajoukkueissa ja muissa eliittiryhmissä. Ylivoiman taustalla on yleensä fyysinen etu, sillä alkuvuodesta syntyneet lapset ovat ennen murrosikää usein isompia, vahvempia ja nopeampia kuin loppuvuodesta syntyneet ikätoverinsa”, kertoo Mertala. Mertala johtaa syyskuussa alkanutta akatemiahanketta, jossa pureudutaan lahjakkuuden tunnistamisen etiikkaan junioriurheilussa.

Mertalan mukaan tutkimustieto suhteellisen iän vinoumasta ei ole kuitenkaan siirtynyt käytäntöön. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alkuvuodesta syntyneiden nuorten osuus kilparyhmissä on vaihdellut 40–60 prosentin välillä, kun taas viimeisellä vuosineljänneksellä syntyneiden osuus on ollut vain noin 12 prosenttia.

”Ero on suurimmillaan nuorimmissa ikäluokissa, joissa se voi olla jopa 19-kertainen. Kun taas tarkastellaan aikuisten ammattiurheilijoiden syntymäkuukausia, suhteellisesti nuoremmat ovat hieman kirineet eroa kiinni: heitä valikoituu harvemmin kilpapolulle, mutta suhteessa useampi heistä yltää huipulle”, Mertala toteaa.

Ratkaisuja tutkimuksesta

Mertalan mukaan valikoinnin vinoumiin voidaan kuitenkin puuttua. Joukkuetasolla harjoitusryhmiä voidaan ajoittain muodostaa syntymäkuukauden, biologisen iän tai harjoitusvuosien perusteella. Tämä tarjoaa valmentajille ja valitsijoille monipuolisemman näkymän urheilijoiden toimintaan erilaisissa ympäristöissä.

Tähän tarpeeseen tulee myös vastaamaan syyskuussa 2025 käynnistynyt tutkimushanke.

”Kehitämme hankkeessa yhdessä lajiliittojen ja kattojärjestöjen kanssa tutkimusperustaisia periaatteita eettisesti kestävään lahjakkuuden tunnistamiseen, ja voimme näin tukea samalla kestävämpiä valintaprosesseja”, Mertala summaa.

Yhteistyökumppaneina Jyväskylän yliopiston johtamassa hankkeessa toimivat Olympiakomitea, Suomen urheilun eettinen keskus, Huippu-urheilun instituutti KIHU, Suomen Palloliitto, Suomen Urheiluliitto sekä Suomen Voimisteluliitto.

Dataperustaisen lahjakkuuden tunnistamisen eettiset paradoksit junioriurheilussa (PARADOX) -hanketta rahoittaa Suomen Akatemian ACTIVE-liikuntatutkimuksen akatemiaohjelma.