Nopeammin kävelevät ikääntyneet ovat aktiivisempia arjessa

Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että fyysinen aktiivisuus vähenee merkittävästi iän myötä myös hyväkuntoisilla ikääntyneillä. Neljän vuoden seurannassa aktiivisuuden aikaansaama energiankulutus laski keskimäärin noin 17 prosenttia.
Kaksi henkilöä kävelee puistotietä
Tavanomainen kävelynopeus on yksinkertainen toimintakyvyn mittari.
Julkaistu
19.8.2026

Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen arjen ylläpitämisessä. Moni ei kuitenkaan saavuta suositeltua liikunnan määrää, ja iän karttuessa liikkuminen vähenee entisestään. Samanaikaisesti tapahtuu myös muutoksia toimintakyvyssä, kuten kävelykyvyssä.  

Tavanomainen kävelynopeus ja arjen aktiivisuus kytkeytyvät toisiinsa 

Tavanomainen kävelynopeus on yksinkertainen toimintakyvyn mittari, joka tämän tutkimuksen perusteella kytkeytyy myös arjen aktiivisuuteen.    

“Nopeammin kävelevät olivat keskimäärin aktiivisempia arjessa kuin hitaammin liikkuvat”, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirja tutkija Joona Neuvonen kertoo. 

Tulosten perusteella toimintakyvyn muutokset, kuten kävelynopeuden hidastuminen, liittyvät keskeisesti siihen, miten fyysinen aktiivisuus muuttuu iän myötä. Yhteys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen.  

“Esimerkiksi laboratoriossa mitattu kävelynopeus ei välttämättä kuvasta arjen liikkumiskykyä, sillä elinympäristön esteet ja mahdollisuudet vaikuttavat siihen eri tavoin”, Neuvonen sanoo.        

Yhdistetty sykkeen ja liikkeen mittaus tarkentaa aktiivisuuden arviointia 

Tässä tutkimuksessa kävelynopeuden ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä arvioitiin aiempaa tarkemmin yhdistetyn liike- ja sykemittauksen avulla. Aktiivisuuden havaittiin vähenevän enemmän kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa, mikä saattaa osittain liittyä tarkempaan mittaustapaan.     

“Sykemittaus voi tunnistaa myös sellaisia arjen aktiivisuustilanteita, jotka eivät näy selkeänä liikkeenä, kuten esimerkiksi tavaroiden nostamista ja kantamista. Pelkkään liikkeeseen perustuvat mittaukset voivat siksi aliarvioida, kuinka paljon aktiivisuus muuttuu iän myötä”, Neuvonen arvioi.  

Pelkällä liikemittarilla mitattuna kävelynopeuden muutos selitti fyysisen aktiivisuuden muutosta, mikä viittaa siihen, että perinteinen aktiivisuusmittaus ei kuvaa pelkästään käyttäytymisen muutoksia, vaan heijastaa myös toimintakyvyn muutosta ikääntymisen myötä. 

Tutkimusasetelma ja aineisto 

Tutkimus perustuu AGNES-aineistoon, jossa noin 300 kotona asuvaa 75–85-vuotiasta henkilöä seurattiin neljän vuoden ajan. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin arjessa kehoon kiinnitettävillä sensoreilla, jotka arvioivat energiankulutusta liikkeen ja sydämen sykkeen perusteella. Kävelynopeus mitattiin liikuntalaboratoriossa kuuden minuutin kävelytestillä. 

Tutkimusta rahoittivat Euroopan tutkimusneuvosto, Suomen Akatemia, Yrjö Jahnssonin säätiö ja Juho Vainion säätiö. 

Alkuperäinen artikkeli: 

Neuvonen, J., Hyvärinen, M., Löppönen, A. et al. Longitudinal associations between physical activity and preferred walking speed in community-dwelling older adults: a 4-year follow-up study. Eur Rev Aging Phys Act 23, 30 (2026). https://doi.org/10.1186/s11556-026-00419-9  

Lisätietoja:  

Joona Neuvonen, väitöskirjatutkija  
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta   
joona.e.neuvonen@jyu.fi, +358504685171  

Laura Karavirta, apulaisprofessori  
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta  
laura.i.karavirta@jyu.fi, +358408055041