Väitöstutkimus: japanilaisen filosofian käsitys minästä tyhjänä syventää yhteyttämme muihin
Japani ja japanilainen ajattelu on kiinnostanut jo pitkään myös Suomessa. Erilaiset taiteisiin liitetyt käsitteen, kuten wabi-sabi, sekä japanilaiset taiteet ja taidot, kuten teetaide ja kamppailulajit, ovat monille vähintään etäisesti tuttuja. Ajattelutapoja näiden taiteiden ja taitojen taustalla ei kuitenkaan ole Suomessa juuri tutkittu filosofisesti. Tutkimuksessaan Kuusela valottaa juuri näitä ajattelutapoja, etenkin näiden taiteiden ja taitojen perustalla vaikuttavaa käsitystä minuudesta.
”Myös Jyväskylän yliopistossa on ryhdytty vahvistamaan yhteistyötä japanilaisen tiede-elämän kanssa. Senkin vuoksi on erityisen tärkeää, että japanilaista ajattelua tutkitaan”, Kuusela toteaa.
Japanilaisen filosofian muotoutumisessa buddhalaisella ajattelulla on ollut suuri vaikutus. Tutkimuksessaan Kuusela keskittyikin niin kutsuttuun ei-minän käsitteeseen, jonka juuret ovat syvällä buddhalaisessa perinteessä. Kuuselan tutkimus erittelee Hisamatsu Shin’ichin ja Nishitani Keijin filosofista työtä 1900-luvun Japanissa. Keskiössä on ei-minän käsite, jonka avulla filosofit paitsi kritisoivat moderneja subjektikäsityksiä, myös rakensivat niistä eroavaa ontologista ymmärrystä minuudesta.
Minuus on jatkuvassa muutoksessa ja sidoksissa toisiin
Sekä Hisamatsu että Nishitani ajattelivat minuuden olevan tyhjä. Tyhjyydellä he tarkoittavat, että minuudella ei ole pysyvää muotoa tai kiinteitä ominaisuuksia. Siksi minuutta ei voida määritellä tyhjentävästi miksikään tietyksi asiaksi. Sen sijaan minuus on jatkuvassa muutoksessa olevaa, perustavalla tavalla toisiin oleviin liittyvää ja avointa.
”Toisin kuin kritisoimissaan moderneissa minuuden ymmärtämisen tavoissa, Hisamatsu ja Nishitani painottavat, ettei minuus ole selkeästi toisista erillistä eikä pysyvää, niin sanottua ”egokeskeisyyttä” tai ”itsekeskeisyyttä”.”
“Minuuden käsittäminen tyhjänä on yksi tapa hellittää itseen keskittymisen otetta”
Tutkimuksessaan Kuusela sovelsi tätä Hisamatsun ja Nishitanin minuuskäsitystä kolmeen eri kontekstiin: opettamiseen, musiikin kuunteluun ja videopelien pelaamiseen. Kuusela argumentoi, että tyhjä käsitys minuudesta mahdollistaa kaikissa näissä konteksteissa syvemmän tai aidomman kanssakäymisen, oli kyse sitten toisen kohtaamisesta tai arkielämän aktiviteetteihin paneutumisesta.
“Tapaamme arjessa usein kulkea niin sanotusti “autopilotilla” eli itseemme keskittyen, jolloin huomiomme ei kohdennu siihen, mitä teemme tai ketä tapaamme. Minuuden käsittäminen tyhjänä on yksi tapa hellittää tämän itseen keskittymisen otetta, jolloin on mahdollista esimerkiksi kohdata oppilaita opetustyössä paremmin heinä itsenään. Tai musiikkia kuunnellessa voi yllättyä siitä, mitä kaikkea musiikista ja itsestä paljastuu, kun pystyy keskittymään paremmin itse musiikkiin eikä vain omiin ajatuksiin.”
Väitöksessään Kuusela osoittaakin, että pyrkimällä tyhjään käsitykseen minuudesta on mahdollista sekä tuntea itsensä ja toiset paremmin että kokea asiat täydemmin, vailla itsekeskeistä näkökulmaa.
YTM Anttoni Kuuselan filosofian väitöskirjan "Darkening the I to reveal the Self – modernity, self, and emptiness" julkinen tarkastustilaisuus pidetään launataina 28. helmikuuta 2026 klo 12 alkaen Jyväskylän yliopiston päärakennuksen salissa C4. Vastaväittäjänä toimii professori Jason M. Wirth (Seattlen yliopisto, USA) ja kustoksena vanhempi yliopistonlehtori Olli-Pekka Moisio. Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa.
Tilaisuutta voi seurata etäyhteyden välityksellä.
