Tekniikkansa ja väriensä puolesta käsinpainetut japanilaiset vesiväripuupiirrokset, mokuhangat, ovat ainutlaatuisia. Jokainen teos heijastaa aiheensa kautta tekijänsä persoonaa ja työtapoja. Japanissa puupiirrokset ovat yhä suosittuja, vaikkakin perinteisten ukiyo-e -vedosten valmistus on vaakalaudalla jatkajien puutteen takia. Vesiväripuupiirrokseen liittyy nykyisin ongelmia myös materiaalien hankinnassa, sillä laadukasta puuta ja paperia on vaikeasti saatavilla.
Matkustin lokakuussa 2025 Japaniin tutustuakseni mokuhangan nykytilanteeseen ja siihen, miten japanilaiset ja ulkomaalaiset taiteilijat ylläpitävät perinnettä. Tutustuin Kiotossa vedostajamestari Keizo Saton perinteiseen ukiyo-e-työpajaan ja vierailin Echizenin Mokuhanga Innovation Lab (MI-LAB)-taiteilijaresidenssissä. Haastattelin MI-LAB-taiteilijoiden lisäksi nykyisin Osakassa asuvaa suomalaistaiteilijaa Terhi Tuulia Eskelistä selvittääkseni, miten he suhtautuvat japanilaiseen puupiirrokseen ja innovoivat sitä omalla taiteellaan.
Keizo Saton työpajan ahtaassa yläkerrassa työskenteli haastatteluhetkellä neljä muuta työntekijää. Yksi heistä, Kyoko Hirai, kertoi painavansa 50 vedosarkkia päivässä. Hän pystyy painamaan vain 5-6 värisävyä päivässä, joten monivärisen teoksen valmistumiseen kuluu paljon aikaa. Painolaatat on kaiverrettu valmiiksi muualla, joten työpajan tehtävänä on vain värien vedostaminen. Parhaimpina aikoina tiloissa oli jopa seitsemän työntekijää, Mestari Sato mukaan lukien. Nyt Sato toimii työprosessin valvojana ja on itse jäänyt työnteosta sivummalle. Hänen kaltaisiaan mestareita on Japanissa enää vain muutamia jäljellä.
Monet Keizo Saton pajalla työskentelevistä vedostajista ovat valmistuneet Kioton Seika-yliopiston grafiikan linjalta. Kuitenkin vain intohimoisimmat ja motivoituneimmat jatkavat alalla. Päästäkseen työskentelemään vedostuspajalla hakijan pitää jaksaa vedostaa samaa väriä jopa 200 kertaa, kahdeksan tuntia putkeen. Vedostajan työ vaatii Saton mukaan kehoa ja mieltä, sekä aikaisemman kokemuksen pohjalta saatua hyvää värisilmää.
Mayuko Kawasaki vedostamassa Keizo Saton työpajassa. Vedostamisprosessissa väriä harjataan ensin laatalle leikattuun kohokuvioon, jonka jälkeen kuvio painetaan paperille baren-työkalulla hiertäen. Tällainen työväline on Kawasakin vieressä. Kuva: Daniel Moilanen
Sain luvan tarkastella Saton työpajassa vedostettuja mokuhanga-teoksia, jotka vaihtelivat Edo-kauden ukiyo-e -kuvista 2000-luvun populaarikulttuurin hahmoihin. Modernit aiheet eivät pyri tukahduttamaan perinteisiä aiheita, vaan elävöittämään niitä. Aihe voi olla eri, mutta puupiirrostekniikka on sama. Nykyiset kuvat painetaan uusilla, mineraalipohjaisilla väreillä, jotka kestävät valoa entisaikojen kangasvärejä paremmin. Näillä tilaustöillä pyritään lisäämään nuorten kiinnostusta taidelajiin. Nuoret tekijät ja työpajat saavat valtiolta tukea, jotta perinne jatkuu. Myynnin kannalta suosituimmat teokset ovat nykyisin joko Hokusain klassikoita tai tämän päivän populaarikulttuurista ammennettuja aiheita.
Vedostajamestari Keizo Sato on tyytyväinen työpajansa kädenjälkeen. Sato kuitenkin toivoo, että työpajalla voitaisiin vedostaa myös vähemmälle huomioille jääneiden ukiyo-e -taiteilijoiden teoksia. Haastattelun yhteydessä Sato mainitsi pitävänsä erityisesti Kuniyoshin dynaamisista puupiirroksista. Kuva: Daniel Moilanen
Tämänkaltaisten perinteisten työpajojen ohella MI-LAB-residenssitoiminta ylläpitää vanhaa puupiirrosmenetelmää. MI-LAB tarjoaa kansainvälisille taiteilijoille kuukauden mittaisia kursseja laattojen kaivertamisesta ja vedostamisesta. Kursseja järjestetään ympäri vuoden, ja jokaiselle kurssille pääsee enintään kuusi osallistujaa. Pääsin haastattelemaan tämän vuoden viittä taiteilijaa.
Dawn Grayford tutustui japanilaiseen taiteeseen nähtyään museonäyttelyssä kalligrafiaa ja puupiirroksia, joiden tekniikkaan hän ihastui.Kurssia varten Dawn suunnitteli teoksensa figuratiiviseksi, jossa näkyy henkilökohtainen tyyli. Nate Crosser löysi mokuhangan nähtyään sitä esillä taidenäyttelyssä, jonka jälkeen osti ja opiskeli japanilaista taidetta, perehtyen varsinkin sen ilmaisutyyliin. Myös Nate hahmotteli kurssityöstään figuratiivisen. Jody Tableporter oli työnsä puolesta perehtynyt Japanin talouteen, mutta alkoi arvostamaan kulttuurin kauneutta matkoillaan maahan. Jody lisäsi kurssityöhönsä minimalististen japanilaisten elementtien, kuten maiseman ja kasviston, lisäksi konstruktiivista kollaasia. Paula Mencheniin vetosi japanilaisessa kulttuurissa ja puupiirrostaiteessa eniten sen luonnonläheisyys ja ympäristöystävälliset materiaalit. Paula ajatteli tekevänsä kurssilla omatyylisen abstraktin maisemateoksen, kunnioittamalla perinteisiä menetelmiä. Yanira Vissepo kiinnostui alun perin vesiväripuupiirroksen luonnonmukaisuudesta ja siitä, että se on yksi varhaisimpia painotekniikan muotoja. Yanira arvioi kurssityönsä mukailevan japanilaisen sōsaku hanga -suuntauksen teoksia.
Kysyessäni kurssilaisilta heidän suhteestaan perinteiseen tekniikkaan, Dawn vastasi kokevansa, että osa hänestä haluaa pitää menetelmää elossa, mutta ennen kaikkea kurssille osallistuminen on oman taiteilijuutensa kehittämistä. Jody puolestaan osallistui kurssille voidakseen oppia perinteisen tekniikan, jota hyödyntää muunlaisessa taiteessa. Nate ei nähnyt voivansa vaikuttaa paljon puupiirrosperinteen jatkumoon osallistumalla kurssille, mutta hänestä on kuitenkin hienoa olla osa puupiirtäjien yhteisöä. Yanira kertoi osallistuneensa kurssille voidakseen tulevaisuudessa opettaa japanilaista puupiirrosta kotimaassaan. Opettamisesta keskustellessa Paula arvioi vanhoihin työtapoihin tutustumisen voivan lisätä intohimoa jatkaa mokuhanga-perinnettä.
MI-LAB-taiteilijat kaivertavat laattansa ja vedostavat teoksensa itse. Kuva: Daniel Moilanen
Myös Terhi Tuulia Eskelinenkiinnostui alkujaan puupiirrostekniikan ympäristöystävällisyydestä. Muutettuaan Japaniin hän teki paljon Japani-aiheisia teoksia, mutta noudattamalla japanilaista tematiikkaa hän alkoi alkuinnostuksen laannuttua tuntea, että kuvat eivät olleet täysin omannäköisiä. Nyt hänellä on uusia teoksia varten paljon ideoita, ja hän haluaisi tulevaisuudessa tuoda suomalaista himmeliperinnettä esille mokuhangassa.
Mokuhangan kiinnostus kiteytyi haastatteluissa itse vedostustekniikkaan, visuaaliseen ilmeeseen ja ympäristöystävällisyyteen. Haastattelemani taiteilijat eivät suoranaisesti suunnitelleet työstävänsä ukiyo-e -tyylisiä teoksia, vaan halusivat tehdä omannäköistä puupiirrostaidetta. Tekniikka toimii työkaluna omalle luovuudelle, eli itsensä ilmaisulle. Samalla tavoin 1800-luvun loppupuolen eurooppalaiset taiteilijat hyödynsivät japanilaisten puupiirrosten tyyliä ja tekniikkaa omiin taiteellisiin kokeiluihinsa.
MI-LAB-taiteilijoiden apuna toiminut japanilainen tulkki Eriko Fujieda kertoi japanilaisten pitäneen mokuhangaa, erityisesti ukiyo-e -teoksia, alun perin kaupallisena taiteena. Kuuluisten teosten painolaattoja kaiverrettiin uudelleen jatkamaan ensisijaisesti niiden myyntiä. Vasta kun länsimaisia taidesuuntauksia alettiin soveltamaan mokuhangaan, saivat ne arvostusta omana taidelajinaan. Terhi Tuulian mukaan mokuhanga koetaan Japanissa nostalgisena, sillä jokainen japanilainen on kokeillut sitä alakoulun kuvaamataidon tunneilla. Japanilaisilla on vahva tunneside puupiirrokseen, mutta vain harva pystyy omistautumaan tekniikan opettelulle tai taiteilijauralle.
Vaikka yksittäisiä taiteilijoita ei voida verrata perinteiseen japanilaiseen vedostustyöpajaan, molemmilla osapuolilla on yhteinen toive ja tavoite pitää mokuhanga-tekniikka elossa. MI-LAB-taiteilijoista Yanira kertoi aikovansa opettaa japanilaista puupiirrostekniikkaa. Muut haastattelemani taiteilijat hyödyntävät tekniikkaa omissa innovaatioissaan. Keizo Saton työpaja jatkaa perinteiseen tyyliin vedostustekniikan harjoittamista uusien ja vanhojen aiheiden parissa. Jatkajia on vähän, mutta alalle suuntautuvat ja jäävät opiskelijat ovat intohimoisia työssään. Puupiirrosperinne jatkuu osaavien ammattilaisten käsissä. Kun maailma muuttuu entistä digitaalisemmaksi, uskon että käsintehtyjen teosten arvostus ja kiinnostavuus säilyy tulevaisuudessakin.
Kiitokset
MI-LAB-taiteilijat Dawn Grayford, Jody Tableporter, Nate Crosser, Paula Menchen ja Yanira Vissepo
MI-LAB:n tulkki Eriko Fujieda ja isäntä Yasuhiko Sato
Keizo Sato ja työpajan työntekijät Kyoko Hirai, Osamu Harada, Mayuko Kawasaki ja Makoto Nakayama
Terhi Tuulia Eskelinen
Tuula Moilanen, tulkkausapu
Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation, tutkimusprojektin rahoittaminen
