Ajatus uudesta tutkimushankkeesta voi lähteä liikkeelle aikaisemmista töistä ja saada lisää puhtia uusista ideoista, ihmisistä tai ajankohtaisista teemoista. Joskus taas innostunut somekommentointi voi johtaa uuden tutkimusryhmän muotoutumiseen ja omaan tutkimusprojektiin. Me löysimme toisemme ja yhteiset väreihin ja luonnonväriaineisiin liittyvät intressimme juurikin erään somepostauksen seurauksena. Tämä johti kesällä 2022 tiiviisiin etäpalavereihin ja yhteisen hankehakemuksen tekoon. Hakemus realisoitui nopeasti projektiksi Koneen säätiön myönnettyä rahoituksen ”Säädellyt sävyt: väriaineet, värjärit ja välittäjät yhteiskunnallisen muutoksen kuvaajina 1400–1850” -hankkeelle saman vuoden syksyllä. Nyt, hankkeemme ollessa loppusuoralla, on hyvä aika katsoa taaksepäin ja reflektoida miten kaikki meni ja kuinka alkuperäiset tavoitteemme ovat kolmen vuoden aikana toteutuneet.
Käsikirjoituksen työstöä ja tiedeviestintää
Perinteisesti historia-alan tutkimushankkeissa on tavoitteena tuottaa julkaisuja kokoomateoksen muodossa. Niin nytkin. Teimme Agricola-verkkoon kirjoittajakutsun, jossa toivoimme kirjoitustarjouksia värejä ja väriaineita koskevaa kirjaa varten. Saamistamme abstrakteista suurin osa realisoitui luvuiksi tulevaan teokseemme. Lisäksi lähetimme kirjoittajakutsun ja tiedot hankkeestamme Värjärikillalle eli Suomen luonnonvärjäreiden omalle yhdistykselle. Rekrytoimme mukaan myös kollegoita, joiden kiinnostuksenkohteiden tiesimme liittyvän hankkeemme väriteemaan.
Halusimme jo alun alkaen työstää tulevaa kirjaa yhdessä, joten varasimme hankebudjetista varoja työpajojen järjestämiseen. Jyväskylässä järjestetyt kokoontumiset selvensivät kokoomateoksen linjaa ja auttoivat hahmottelemaan sen sisältöä. Lisäksi käytössä on ollut yhteinen Teams-alusta, jossa artikkelikäsikirjoitusten versiot ovat olleet kaikkien kirjoittajien saatavilla. Yhtenäisyyden tavoittelun takia teoksen sisältöön on myös räätälöity kaksi hankkeemme tutkijoiden ”tilausartikkelia” keltaisesta ja sinisestä väristä. Tällä hetkellä käsikirjoitus on viimeistelyvaiheessa ja sen 12 lukua ovat käyneet onnistuneesti läpi tieteellisen vertaisarvioinnin.
Luonnollisesti tutkimushankkeeseen kuuluu monenlaista muutakin kirjoitustyötä. Olemme laatineet ja julkaisseet tieteellisiä väriaiheisia artikkeleita sekä ylläpitäneet omaa blogia ja Instagram-tiliä. Niissä olemme jakaneet projektityöskentelyn arkea sekä esimerkiksi kertoneet tutkimustyön aikana tehdyistä arkistolöydöistä. Lisäksi olemme viestineet hankkeestamme tiedeyhteisölle konferenssien ja seminaarien muodossa niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeisimpänä pääsimme esittelemään tutkimustuloksiamme lokakuussa Jyväskylän Historiantutkimuksen päivillä. Positiivista haastetta matkustamiseen on tuonut Koneen säätiön toivomus maata pitkin liikkumisesta. Tämä ei ole estänyt konferenssi- ja arkistomatkoja Saksaan, Hollantiin tai Italiaan, vaikka siirtymiseen paikasta toiseen onkin kulunut enemmän aikaa. Kansainvälinen aihe on kiinnostanut kaikkialla, missä siitä on ollut tilaisuus puhua ja jatkoakin on vireillä.
Tutkijamme Susanna Niiranen esiintymässä Historiantutkimuksen päivillä. Susanna on käynyt kertomassa työstämme myös lukiolaisille sekä valistanut opiskelijoita väreistä ja väritutkimuksesta. Kuva: Maare Paloheimo.
Tutkitun tiedon jalkauttamista
Tutkimusaiheemme on siitä poikkeuksellinen, että luonnonväreillä värjääminen ei ole jäänyt historiaan, vaan niitä käytetään edelleen aktiivisesti niin työn kuin harrastuksen muodossa. Keskeinen osa hankettamme onkin ollut tutkitun tiedon saattaminen myös laajan yleisön ulottuville. Jo alun alkaen otimme tavoitteeksi organisoida väriaineiden historiaan liittyviä yleisöluentoja sekä yhdistää niihin vanhojen värjäysreseptien käyttöä opettavia värjäystyöpajoja.
Tavoite toteutui kuluneen vuoden keväällä yhteistyössä Jyväskylän kansalaisopiston kanssa. Järjestimme tammikuussa yleisöluennon nimellä ”Villit värit vai säädellyt sävyt” Jyväskylän pääkirjastolla, jossa pääosassa olivat suomalainen ammattivärjäysperinne sekä tänne tuodut väriaineet ja väriainekauppa. Maaliskuussa jatkoimme kansalaisopiston tekstiilikäsityöluokassa vanhojen värjäysreseptien parissa. Värjäyspajan opettajaksi olimme saaneet tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahden, joka toi mukanaan apuopettajaksi kuvataiteilijan ja armoitetun väritietäjän Päivi Hintsasen, joka on myös yksi kokoomateoksemme kirjoittajista. Yhdessä heillä on usean vuosikymmenen kokemus luonnonväriaineista ja niillä värjäämisestä, joten kysymyksiin sai aina vastauksen tai ainakin valistuneen arvauksen. Kahden kurssipäivän aikana pääsimme kokeilemaan kuinka värjätä sinipuulla ”pissamustaa”, indigokyypillä sinistä sekä krapin juurilla punaista.
Ulla Lapiolahti näyttää kurssin osallistujille indigon jauhamista morttelilla. Kuva: Merja Uotila.
Kansalaisopiston lisäksi myös Suomen käsityön museo on ollut meille luonnollinen yhteistyökumppani, ja järjestimme museolla nettiinkin striimatun yleisöluennon lokakuussa 2024. Toinen tärkeä yhteistyökumppani on ollut Värjärikilta, jonka järjestämillä Värjäripäivillä kävimme kesällä 2024 kertomassa keltaisen värin käytöstä ja merkityksistä Italiassa ja Suomessa. Luentopalkaksi toivoimme saada osallistua johonkin värjäystyöpajaan, ja niin pääsimme kokeilemaan morsinkovärjäystä Sinisen padan kurssilla. Tämä kasvatti innostusta ja uskallusta lähteä kokeilemaan kasvivärjäystä myös omalla ajalla. Erään tutkimusryhmämme jäsenen kasvimaalla kasvaakin nykyään aika monta värikasvia, jotka kesän lopulla päätyvät väripataan yhdessä villalankojen kanssa. Käytännön kokeilut ovat auttaneet ymmärtämään monta seikkaa entisaikain värjäreiden työstä.
Toteuttaessamme hankesuunnitelmaan kirjaamiamme tavoitteita olemme samalla huomanneet hankkeemme ikään kuin laajenevan ja saavan luontevaa jatkoa eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa – välillä ”yleisön pyynnöstä”, välillä projektin aikana syntyneiden kontaktien kautta. On ollut hienoa esiintyä aiheesta kiinnostuneille ja sen konkretiaa ymmärtäville ja esimerkiksi luonnonvärjäreistä olemme saaneet tutkimuksestamme kiinnostuneen yleisön, joka odottaa kokoomateoksemme julkaisua. Kannustammekin miettimään keinoja, joilla omaa tutkimusta voisi tuoda entistä lähemmäs monipuolisia yleisöjä – se rikastuttaa tutkimusprosessia ja voi antaa uudenlaisia ideoita.
Tutkimushankkeen edetessä eteemme on tullut useita mahdollisia aiheita tai kokonaisuuksia, jotka kaipaisivat lisätutkimusta. Pitäisikö tutkia jopa kankaiden valkaisua? Kukapa tietää, miten jatkamme tulevaisuudessa tutkimuksiamme värien ja värjäreiden maailmassa.
Hankkeen blogi: https://saadellytsavyt.blogspot.com/
