Tekoäly vai ihminen ohjaamassa opiskelua – mitä opiskelijoiden kokemukset kertovat?
JYU avoimen yliopiston tekoälypilotin aikana Moodle-oppimisympäristössä toimiva AI-tuutori Aina tarjoaa opiskelijalle tukea kurssin sisältöjen selkiyttämiseen, tehtävien jäsentämiseen ja rutiinikysymyksiin vastaamiseen kurssimateriaalien pohjalta.
AI-tuutori Aina ei tee tehtäviä opiskelijan puolesta, vaan mahdollistaa hänen keskittymistään kurssin sisältöjen opiskeluun ja tiedon omaksumiseen. Sen rooli on tukea ja sparrata oppimista kurssin opettajan valitsemaan ja tuottamaan materiaaliin perustuen.
Tekoälyratkaisujen kehittämisessä on tärkeää tunnistaa, millaisena opiskelijat itse kokevat tekoälyltä saamansa ohjauksen ja palautteen. Kehittämistyön pohjaksi teimme kirjallisuuskatsauksen, jossa selvitimme aiempien tutkimusten pohjalta korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia tekoälyltä ja ihmiseltä saadusta ohjauksesta ja palautteesta. Katsauksen aineistona meillä oli 44 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia vuosilta 2024–2025.
Koettu turvallisuus madalsi opiskelijan kynnystä tehdä virheitä ja tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia.
Tekoäly on nopea mutta persoonaton
Katsauksen tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijat arvostivat tekoälysovellusten jatkuvaa saatavilla oloa ja nopeutta.
Tekoälyn apu koettiin neutraaliksi, kaikille tasapuoliseksi ja anonyymiksi. Koettu turvallisuus madalsi opiskelijan kynnystä tehdä virheitä ja tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia.
Toisaalta tekoäly ei tunnistanut opiskeluun liittyviä taustatekijöitä tai opiskelijan kokonaisvaltaisia tilannetta kuten emotionaalista tuen tarvetta. Tekoälyn vuorovaikutustyyliä pidettiin suorana ja persoonattomana.
Opiskelijat myös epäröivät tekoälyn informaation laatua sekä sitä, miten se vaikuttaisi omaan ajatteluun tai tuottaisi riippuvuutta käyttöön.
Tekoäly ei tunnistanut opiskeluun liittyviä taustatekijöitä tai opiskelijan kokonaisvaltaisia tilannetta kuten emotionaalista tuen tarvetta.
Ihminen kohtaa opiskelijan kokonaisvaltaisesti
Katsausten tutkimuksissa opiskelijat pitivät ihmiseltä saadun ohjauksen merkittävänä vahvuutena vuorovaikutusta ja korostivat, että tekoäly ei korvaa ihmisten välistä aitoa kohtaamista. He kertoivat tulleensa ymmärretyiksi sekä kokeneensa yhteenkuuluvuutta ohjaustilanteissa ja ohjaajien huomioineen hyvin heidän yksilölliset tarpeensa.
Toisaalta jotkut opiskelijat mainitsivat kokeneensa sosiaalista painetta kasvokkaisissa kohtaamisissa. Opettajan palautetta kuvattiin kannustavaksi, ymmärrettäväksi ja oppimista edistäväksi. Opiskelijat kuitenkin huomauttivat palautteen subjektiivisuudesta ja sen sisällöllisestä vaihtelevuudesta.
Kokonaisuutena opiskelijat luottivat enemmän ihmiseltä saatuun palautteeseen kuin tekoälypalautteeseen sekä arvostivat opettajien ammattitaitoa.
Katsauksen tutkimukset nostivat esiin hybridiohjauksen, joka yhdistää tekoälyn ja ihmisen ohjauksen vahvuudet.
Mihin tekoäly sopii, missä tarvitaan ihmistä?
Yksi tutkimuskatsauksen keskeisistä oivalluksista oli, että kysymys ei ole tekoälyn ja ihmisen ohjauksen välisestä kilpailusta verkko-opiskelussa. Tärkeää on pohtia, millaisiin tilanteisiin kumpikin soveltuu.
Katsauksen tutkimukset nostivat esiin hybridiohjauksen, joka yhdistää tekoälyn ja ihmisen ohjauksen vahvuudet. Tekoälyä voi hyödyntää ohjaustilanteissa, joissa tarvitaan nopeaa reagointikykyä, rutiininomaista tarkistamista tai anonyymisyyttä. Opettajan ohjausta tarvitaan opintoihin kiinnittymiseen, tieteenalaan sosiaalistumiseen, ammatti-identiteetin kehittymiseen sekä tukemaan ymmärryksen, kriittisen ajattelun ja reflektoinnin kehittymistä ja syventymistä.
Katsauksesta saatua tietoa on hyödynnetty pilottikokeilun suunnittelussa. Jatkamme tutkimustamme keräämällä pilottiin osallistuvilta opiskelijoilta kysely- ja haastatteluaineistoa heidän kokemuksistaan AI-tuutori Ainan käytöstä opiskelun tukena. Tuotamme projektin aikana tutkimusperustaista tietoa siitä, miten tekoäly voi tukea opiskelua ja millaisiin tilanteisiin opiskelijat toivovat ihmisen tukea.
- Tutkimuskatsauksen tulokset raportoidaan myöhemmin julkaistavana artikkelina.
