Vuoden 2026 Kielikampus-seminaarissa pohdittiin muutoksia kielten ja viestinnän opetuksessa ja opettajuudessa
Seminaarin teemana oli ”Muuttuva opettajuus?”, ja paikalle saapui yli sata osallistujaa. Mukana oli paitsi Kielikampuksen väkeä, myös kieltenopettajia perus- ja toiselta asteelta sekä muista korkeakouluista, ja lisäksi kieltenopettajaopiskelijoita. Tunnelma seminaarissa oli innostunut ja iloinen, ja moni toivoi, että olisi ollut vielä enemmän aikaa keskustella muiden alalla työskentelevien kanssa.
Seminaari koostui kahdesta vapaavalintaisesta sessiosta sekä yhteisestä alustuksesta. Sessioissa oli valittavana kuusi erilaista ohjelmaa: tekoälytyöpaja, kieltenopettaja yhteiskunnallisena toimijana, muuttuva ylioppilastutkinto, eriyttämisen mahdollisuudet opetuksessa, digitaaliset vai printtioppimateriaalit, sekä paneelikeskustelu muuttuvista kielenopetuksen tarpeista. Yhteisen alustuksen aiheena oli seminaarin nimen mukaisesti muuttuva opettajuus.
Jenny Tarvaisen ja Lauri Haapasen pitämässä kielten ja viestinnän opettajille suunnatussa tekoälytyöpajassa käsiteltiin tekoälyn mahdollisuuksia ja uhkia kielten ja viestinnän opetuksessa ja näiden taitojen oppimisessa. Pohdinnan aiheena oli muun muassa se, miten perustellaan kielten ja viestinnän opetuksen tarve maailmassa, jossa tekoäly kehittyy hurjaa vauhtia, ja mitä jokaisen opettajan tulisi tietää tekoälystä. Lyhyen alustuksen jälkeen osallistujat pohtivat pienryhmissä erilaisia tekoälyn muovaamia tulevaisuuden skenaarioita. Runsaan keskustelun tuloksena todettiin esimerkiksi, että tekoälytaitojen opetusta ei voi ohittaa ja että pohjimmillaan vastuullisen ja järkevän tekoälyn käytön taidot ovat ajattelun taitoja.
Kuva: Pohdintaa tekoälytyöpajassa.
Lotta Leinamo ja Venla Rantanen järjestivät työpajan aiheesta ”kieltenopettaja yhteiskunnallisena toimijana”. Työpajassa pohdittiin, mitä kielenopettaja voi tehdä tilanteessa, jossa maahanmuuton tai työmarkkinatilanteen kaltaiset yhteiskunnalliset ilmiöt tulvivat luokkaan, tai miten saada yhteiskunta yhä tiiviimmin osaksi opetuksen kiireellistä arkea. Alustusten ja ryhmätyöskentelyn pohjalta mietittiin myös, millaista osaamista tai ymmärrystä yhteiskunnallisesti aktiivinen opettajuus vaatii.
Katja Mäntylän luento ”Ajan hermolla jo vuodesta 1852 – muuttuva ylioppilastutkinto” käsitteli lähivuosien muutoksia ylioppilastutkinnossa: mahdollisuutta sisällyttää tutkintoon taito- tai taideaine, englanninkielistä tutkintoa sekä kieliaineiden kokeisiin suunniteltavana olevaa suullista osuutta. Alustuksen jälkeen eri opetusasteiden kieltenopettajat pohtivat yhdessä, kuinka muutokset vaikuttavat muun muassa korkeakouluun hakeutumiseen ja korkeakouluopiskeluun.
Kuva: Katja Mäntylä kertoo ylioppilastutkinnon muutoksista.
Kati Kajanderin työpajassa ”Eriyttämisen mahdollisuudet opetuksessa” tutustuttiin eriyttäviin työskentelytapoihin ja eurooppalaiseen kielisalkkuun tutkimuksen ja yhdessä tekemisen avulla. Pirjo Pollarin pitämässä ”Digi vai printti – vai kumpikin?” -työpajassa taas tarkasteltiin digitaalisten ja painettujen oppikirjojen hyötyjä ja haittoja niin tutkimuksen kuin käyttäjien näkökulmasta, sekä pohdittiin muun muassa, poikkeavatko kieliaineet tässä muista oppiaineista ja miksi. Aihe herätti mukavasti keskustelua osallistujien parissa.
”Kokemuksia muuttuvasta kielenopetuksesta lukiosta yliopisto-opiskeluun ja henkilöstökoulutukseen” -paneelikeskustelussa Elina Jokinen, Ulla-Maija Bergroth-Koskinen ja Jonna Riikonen keskustelivat Mikko Jäkälän luotsaamina nykyisestä kieliosaamisesta ja siihen liittyvistä käsityksistä sekä siitä, miten kieli- ja vuorovaikutusosaamista halutaan yliopistossa kehittää. Panelistit jakoivat havaintojaan ja kokemuksiaan kieliosaamisen kehittämisen jatkumosta, ja pohtivat, millainen kielitaidon ja vuorovaikutusosaamisen rooli opinnoissa ja työelämässä on, miten yliopisto-opiskelijan aikaisempi opintopolku vaikuttaa kieliosaamiseen ja sen kehittämiseen ja millaisia haasteita monikielisen ja -kulttuurisen vuorovaikutusosaamisen rakentamiseen liittyy.
Kuva: Paneelikeskustelu herätti runsaasti ajatuksia kuulijoiden parissa.
Lopuksi kaikki osallistujat kokoontuivat kuuntelemaan Emma Kostiaisen ja Auli Lehtisen alustusta ”Muuttuva opettajuus”, jossa tarkasteltiin opettajuutta tämän hetken ja tulevaisuuden ilmiöiden valossa. Eri näkökulmien kautta pohdittiin, millaista uutta osaamista opettajilta odotetaan, mitä kannattaa vaalia ja mistä uskaltaa päästää irti. Alustus tarjosi monipuolisesti näkökulmia siihen, mitä tarkoittaa olla opettaja ajassa, jossa tekoäly kirjoittaa, opiskelijat neuvottelevat merkityksiä monikielisesti ja asiantuntijuus rakentuu yhä useammin yhdessä. Pohdinnassa oli esimerkiksi, mikä haastaa koulua nyt ja kannattaako opetusta toteuttaa digillä vai ilman, yksin vai yhdessä. Ajankohtaiset aiheet herättivät kiinnostusta kuulijoissa, ja jotkin esimerkit myös huvittivat osallistujia.
Kuva: Emma Kostiainen ja Auli Lehtinen pitämässä alustusta muuttuvasta opettajuudesta.
Seminaarin lopussa jaettiin Kielikampus-palkinto Mikko Jäkälälle tunnustuksena aktiivisesta ja väsymättömästä työstä Kielikampuksen ja sen toiminnan kehittämisen hyväksi. Lopuksi kävijät pääsivät vielä keskustelemaan päivän aiheista kahvikupin äärellä.
Kuva: Laitosjohtajat jakoivat Kielikampus-palkinnon Mikko Jäkälälle.
Kuva: Iloinen tunnelma jatkui myös kahvikeskustelujen aikana.
Osallistujilta kerättiin palautetta tapahtumasta kyselylomakkeella. Palaute oli erittäin positiivista; kehuja saivat erityisesti ohjelmasisällöt ja tapahtuman ilmapiiri. Seminaari herätti myös uusia ajatuksia.
Tällaisiin tapahtumiin voisi mielellään liittyä uudestaan.
Ajankohtaiset ja kiinnostavat aiheet, napakat puheenvuorot, sopivan osallistavat työpajat. Mukava ilmapiiri.
Oli hienoa jakaa ajatuksia eri taustaisten ihmisten kanssa yhdistävistä teemoista.
Loppujen lopuksi aikaa verkostoitumiseen jäi tosi vähän.
Oli tosi kiva ja kiinnostava iltapäivä!
Tietoisuus ja tiedostaminen. Olemme uuden edessä monenkin asian tiimoilta. Opettajat välittävät oppilaistaan ja toivovat, että kaikilla olisi hyvä olla. Seminaari herätteli kysymyksiä nivelkohdasta: miten yhdistetään kohtaaminen, tasapuolisuus, hyvinvointi ja digivempaimet oppimistavoitteiden kanssa? Mikä kehittyy ja minkä pitäisi kehittyä? Onko oppimisen tavoitteena partisiipin perfektin määräinen muoto vai laajempi ymmärrys itsestä ja muista?
Aiheita kahvipöytäkeskusteluihin, ehkä oppitunneillekin.
Seminaarityöryhmä kiittää kaikkia puhujia ja osallistujia onnistuneesta seminaarista!
Seminaarin työryhmä:
Mikko Jäkälä
Maija Lappalainen
Katja Mäntylä
Pirjo Pollari
Roosa-Maria Vesanen, Kielikampus-suunnittelija
