ULearn - Oppimisen vaihtelun, muutoksen ja tuen ymmärtäminen
Hankekuvaus
Oppimisen haasteisiin nykypäivänä kuuluvat lisääntyvä vaihtelu yksilöllisten, kulttuuristen ja sosioekonomisten tekijöiden suhteen oppimistuloksissa. Lisäksi sosioemotionaalisen hyvinvoinnin tason lasku sekä mis- ja disinformaation kasvu uhkaavat niin tasa-arvoa koulutuksessa kuin aktiivista osallistumista yhteiskuntaan.
Tavoitteenamme on vahvistaa Jyväskylän yliopiston asemaa johtavana yliopistona oppimisen ja koulutustutkimuksen alalla. Edistämme tieteellistä teorianmuodostusta siitä, kuinka yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen tasolla tapahtuva vaihtelu vaikuttaa sosioemotionaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Tavoitteenamme on myös lisätä tutkimuksemme yhteiskunnallista vaikutusta lisäämällä ymmärrystä oppimisen vaihtelevuudesta ja kehityskontekstien merkityksestä. Lisäksi pyrimme tuottamaan tietoa koulutuskäytäntöjen ja -politiikan tueksi.
ULearnin tutkimus linkittyy vahvasti EDUCA-lippulaivan toimintaan ja InterLearn-huippututkimusyksikköön. ULearn on yhteinen profilointialue kasvatustieteen ja psykologian tiedekunnan ja koulutuksen tutkimuslaitoksen välillä.
Profilointialuetta johtaa professori Jarmo Hämäläinen ja varajohtajana toimii professori Minna Torppa.
ULearnin kolme painoaluetta pyrkivät lisäämään yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Tähän pyritään esimerkiksi tarjoamalla tietoa kuntien keinovalikoimista ja mahdollisuuksista tarjota koulutusta väestörakenteellisten, taloudellisten ja poliittisten muutosten keskellä. Tietoa tarvitaan myös tukijärjestelmien toimivuudesta (kuten opinto-ohjaus ja oppilashuoltotyö) ja niiden jatkuvuudesta siirtymävaiheissa peruskoulusta toisen asteen koulutukseen.
Tämä painoalue parantaa ja uudistaa nykyistä korkeatasoista tutkimusta siitä, kuinka oppimista voidaan tukea. Tarkoituksena on kehittää yksilötason lähestymistapoja tuen vaikuttavuuden tutkimiseksi ja yhdistää yksilötason tekijöiden ja ryhmä- ja kontekstitason tekijöiden osuutta.
Yleisesti ottaen oppimisen vaihtelevuus haastaa koulutusjärjestelmän ja edellyttää parempaa ymmärrystä yksilöiden ja heidän oppimispolkujensa heterogeenisyydestä. Oppimistutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tunnistamaan oppimisprosessien yleisiä suuntauksia. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että yksilöiden välillä on suurta vaihtelua oppimisedellytyksissä, kehityspoluissa ja yksilön reagointikyvyssä oppimisen tukeen. Tarvitsemme kuitenkin lisätietoa siitä, miten yksilölliset kognitiiviset, motivaationaaliset ja sosioemotionaaliset ominaisuudet vaikuttavat toisiinsa myönteisessä kehityksessä tai vastaavasti heikossa oppimiskehityksessä.
Yksilöllisten oppimisprosessien seuraaminen ja ymmärtäminen sekä tehokkaan tuen tarjoaminen edellyttää monitieteistä lähestymistapaa. Tutkimuksemme selvittää, miten parhaiten päästään tilanteeseen, jossa kaikki oppijat voisivat hyödyntää potentiaaliaan. Koska oppiminen käsittää monimutkaisia vuorovaikutussuhteita oppijan ja hänen sosiaalisen ja fyysisen ympäristönsä välillä, optimaalinen tuki edellyttää integroivaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan oppimiseen vaikuttavat monet tekijät ja uudenlaisen ymmärryksen luomista erilaisista kehityskaarista.
Painoalueella pyrimme luomaan systeemistä ymmärrystä oppimisen vaihtelevuuden taustalla olevien yksilöllisten, ryhmä- ja kontekstuaalisten tekijöiden monimutkaisista mekanismeista ja vuorovaikutuksesta. Lisäksi pyrimme ymmärtämään niiden vaikutuksia lyhyen ja pitkän aikavälin koulutuspolkuihin.
Tutkimme myös tekijöitä, jotka vaikuttavat lasten oppimispolkuihin – ja niiden haasteisiin – mukaan luettuina sosiaaliset ja emotionaaliset kokemukset virallisissa ja epävirallisissa oppimisympäristöissä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti kokemuksiin ryhmiin kuulumisesta sekä pedagogisiin käytäntöihin, jotka edistävät turvallisuutta ja kestävyyttä vastoinkäymisten edessä. Näiden mekanismien ymmärtämiseksi tarvitaan sekä uusimpia kvantitatiivisia menetelmiä että kehittyneitä kvalitatiivisia lähestymistapoja, joiden avulla voidaan tutkia useiden riski-, suojaavien ja välittävien tai lieventävien tekijöiden välistä pitkittäistä vuorovaikutusta erilaisissa oppimisympäristöissä.
Tutkimus antaa tietoa ja tukea vanhempien ja nuorten sekä varhaiskasvatus- ja kouluviranomaisten kanssa työskenteleville ammattilaisille, jotka voivat yhdessä luoda yksilöllisiä ratkaisuja sekä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä ryhmä- ja koulutasolla.
Painoalueella selvitetään koulutuksen erilaistumisen vaikutuksia muodollisissa oppimisympäristöissä ja nykyisessä koulutustarjonnassa sekä sitä, kuinka tämä vaikuttaa oppimisen vaihtelevuuteen. Tutkimme esimerkiksi kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta, epätasaista alueellista ja sosiodemografista kehitystä sekä digitalisaation erilaisia vaikutuksia koulutuskäytäntöihin.
Lisäksi kehitämme analyyttisiä lähestymistapoja oppimisympäristöjen (kuten varhaiskasvatusryhmät, koulut, luokkahuoneet ja digitaaliset alustat) tarkastelemiseksi niiden systeemisissä yhteyksissä, esimerkiksi miten opetus järjestetään, miten keskeiset toimijat mahdollistavat erilaisia käytäntöjä ja miten käytännöt sovitetaan alueellisiin tarpeisiin, sekä miten verkkoalustoja ja digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää.
Oppimisen yksilöllisen vaihtelun ymmärtäminen
Tämä painoalue parantaa ja uudistaa nykyistä korkeatasoista tutkimusta siitä, kuinka oppimista voidaan tukea. Tarkoituksena on kehittää yksilötason lähestymistapoja tuen vaikuttavuuden tutkimiseksi ja yhdistää yksilötason tekijöiden ja ryhmä- ja kontekstitason tekijöiden osuutta.
Yleisesti ottaen oppimisen vaihtelevuus haastaa koulutusjärjestelmän ja edellyttää parempaa ymmärrystä yksilöiden ja heidän oppimispolkujensa heterogeenisyydestä. Oppimistutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tunnistamaan oppimisprosessien yleisiä suuntauksia. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että yksilöiden välillä on suurta vaihtelua oppimisedellytyksissä, kehityspoluissa ja yksilön reagointikyvyssä oppimisen tukeen. Tarvitsemme kuitenkin lisätietoa siitä, miten yksilölliset kognitiiviset, motivaationaaliset ja sosioemotionaaliset ominaisuudet vaikuttavat toisiinsa myönteisessä kehityksessä tai vastaavasti heikossa oppimiskehityksessä.
Yksilöllisten oppimisprosessien seuraaminen ja ymmärtäminen sekä tehokkaan tuen tarjoaminen edellyttää monitieteistä lähestymistapaa. Tutkimuksemme selvittää, miten parhaiten päästään tilanteeseen, jossa kaikki oppijat voisivat hyödyntää potentiaaliaan. Koska oppiminen käsittää monimutkaisia vuorovaikutussuhteita oppijan ja hänen sosiaalisen ja fyysisen ympäristönsä välillä, optimaalinen tuki edellyttää integroivaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan oppimiseen vaikuttavat monet tekijät ja uudenlaisen ymmärryksen luomista erilaisista kehityskaarista.
KT Pilvi Peura aloitti apulaisprofessorina (oppimisen vaihtelu ja tukeen reagoiminen) 1.8.2026. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti luki- ja matemaattisiin vaikeuksiin liittyviin tukikäytäntöihin sekä oppimisen vaihteluun vaikuttaviin motivaatio- ja sosioemotionaalisiin tekijöihin, kuten oppimiseen liittyviin uskomuksiin ja tunteisiin.
Kehityskulkujen ja muutostekijöiden ymmärtäminen yksilön, ryhmien ja yhteisöjen vuorovaikutuksessa
Painoalueella pyrimme luomaan systeemistä ymmärrystä oppimisen vaihtelevuuden taustalla olevien yksilöllisten, ryhmä- ja kontekstuaalisten tekijöiden monimutkaisista mekanismeista ja vuorovaikutuksesta. Lisäksi pyrimme ymmärtämään niiden vaikutuksia lyhyen ja pitkän aikavälin koulutuspolkuihin.
Tutkimme myös tekijöitä, jotka vaikuttavat lasten oppimispolkuihin – ja niiden haasteisiin – mukaan luettuina sosiaaliset ja emotionaaliset kokemukset virallisissa ja epävirallisissa oppimisympäristöissä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti kokemuksiin ryhmiin kuulumisesta sekä pedagogisiin käytäntöihin, jotka edistävät turvallisuutta ja kestävyyttä vastoinkäymisten edessä. Näiden mekanismien ymmärtämiseksi tarvitaan sekä uusimpia kvantitatiivisia menetelmiä että kehittyneitä kvalitatiivisia lähestymistapoja, joiden avulla voidaan tutkia useiden riski-, suojaavien ja välittävien tai lieventävien tekijöiden välistä pitkittäistä vuorovaikutusta erilaisissa oppimisympäristöissä.
Tutkimus antaa tietoa ja tukea vanhempien ja nuorten sekä varhaiskasvatus- ja kouluviranomaisten kanssa työskenteleville ammattilaisille, jotka voivat yhdessä luoda yksilöllisiä ratkaisuja sekä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä ryhmä- ja koulutasolla.
KTKreeta Niemialoitti apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa 1. kesäkuuta 2026. Virka kuuluu ULearn-profilointialueelle, joka keskittyy oppimisen vaihtelun sekä mm. vuorovaikutuksen roolin tutkimiseen oppimisessa, ja on tiiviisti yhteydessä EDUCA-lippulaivahankkeen tutkimusalueeseen 4.
Aiemmin Niemi työskenteli akatemiatutkijana. Hänen tutkimuksensa keskittyy oppimiseen, opettamiseen ja vuorovaikutukseen nykypäivän koulussa. Monimenetelmällisiä lähestymistapoja käyttäen hän tutkii, kuinka pedagogiset käytännöt, vuorovaikutus ja erilaiset oppimisympäristöt muovaavat osallistumista ja oppimista, kiinnittäen huomiota oppijoiden moninaisuuteen.
Apulaisprofessori (koulutussosiologia) on KT Satu Koivuhovi nimitettiin kesäkuussa 2026 Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokseen (KTL). Koivuhovi väitteli kasvatustieteestä Helsingin yliopistossa vuonna 2021. Ennen siirtymistään Jyväskylän yliopistoon hän työskenteli tutkijatohtorina Turun yliopiston INVEST-tutkimuskeskuksessa ja lippulaivassa.
Hän on erityisen kiinnostunut kontekstuaalisista tekijöistä, jotka muovaavat oppilaiden motivaatiota, oppimista ja koulutuspolkuja. Hänen tutkimuksensa yhdistää kasvatuspsykologian ja sosiologian, keskittyen erityisesti siihen, miten sosiaaliset kontekstit, ryhmäytymiskäytännöt, opettajat ja vertaiset vaikuttavat oppilaiden kehitykseen ja kokemuksiin.
Oppimisympäristöjen erilaistuminen
Painoalueella selvitetään koulutuksen erilaistumisen vaikutuksia muodollisissa oppimisympäristöissä ja nykyisessä koulutustarjonnassa sekä sitä, kuinka tämä vaikuttaa oppimisen vaihtelevuuteen. Tutkimme esimerkiksi kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta, epätasaista alueellista ja sosiodemografista kehitystä sekä digitalisaation erilaisia vaikutuksia koulutuskäytäntöihin.
Lisäksi kehitämme analyyttisiä lähestymistapoja oppimisympäristöjen (kuten varhaiskasvatusryhmät, koulut, luokkahuoneet ja digitaaliset alustat) tarkastelemiseksi niiden systeemisissä yhteyksissä, esimerkiksi miten opetus järjestetään, miten keskeiset toimijat mahdollistavat erilaisia käytäntöjä ja miten käytännöt sovitetaan alueellisiin tarpeisiin, sekä miten verkkoalustoja ja digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää.
