Tutkija uransa alkuvaiheessa – mistä löytää tukea, yhteisöllisyyttä ja luottamusta?

Akateeminen maailma on innostava ja merkityksellinen työympäristö. Erityisesti uransa alkuvaiheessa tutkijat voivat kuitenkin kokea herkästi epävarmuutta samalla, kun rakentavat ammatillista itseluottamusta ja asemoivat paikkaansa tiedeyhteisössä. 

Jatkuva oppiminen kuuluu luonnollisena osana tähän kasvuprosessiin.

Monitieteisessä tutkimus- ja kehittämishankkeessa (EduRESCUE – resilientti koulu ja koulutus) perustettiin kasvuprosessin tueksi uran alkuvaiheen tutkijoiden verkosto (Early Career Researchers’ Pool, ECR-ryhmä). Ryhmään kuului noin 20 tutkijaa Jyväskylän, Turun ja Helsingin yliopistoista. 

Ryhmän tavoitteena oli tukea tutkijoiden hyvinvointia ja urakehitystä säännöllisten verkkotapaamisten ja noin puolivuosittaisten lähikohtaamisten avulla. 

Mitä opimme tämän yhteisön rakentamisesta?

Monitieteinen yhteisö luo yhteyksiä

Ryhmä kokosi yhteen eri tieteenaloilta, yliopistoista ja taustoista tulevia tutkijoita. Kuukausittaisissa verkkotapaamisissa osallistujat irrottautuivat arjen työtehtävistä ja pysähtyivät pohtimaan yhdessä työn herättämiä kysymyksiä. Usein tunnistettiin yhteisiä ilonaiheita, onnistumisia ja haasteita, joita kohdattiin niin työssä kuin sen ulkopuolella. Ryhmä tarjosi myös mahdollisuuksia verkostoitua oman työyhteisön ja yliopiston ulkopuolelle.

Kasvokkaiset tapaamiset hankkeen yhteisissä tapahtumissa ja konferensseissa syvensivät ryhmäläisten välisiä yhteyksiä entisestään. 

Lähikohtaamisissa  tutustuimme tarkemmin toistemme tutkimuksiin, vierailimme eri kampuksilla ja jatkoimme keskusteluja esimerkiksi rentojen illanviettojen merkeissäkin. 

Nämä kaikki loivat avoimen ilmapiirin ajatusten vaihtoon ja vahvistivat yhteisöllisyyden kokemuksia.

Yhdessä oppiminen vahvistaa luottamusta

Ryhmä tarjosi tilan keskustella sellaisistakin akateemisen työn puolista, joista puhutaan harvemmin ääneen. Osallistujat jakoivat kokemuksiaan esimerkiksi pitkistä ja usein vaativista tutkimusprosesseista sekä omasta roolistaan yliopistoyhteisössä. Samalla he oppivat toisiltaan ja ryhmään kutsutuilta asiantuntijoilta. 

Keskustelut auttoivat tekemään näkyväksi sellaista hiljaista tietoa, jota tutkijan työssä kertyy vasta vähitellen kokemuksen myötä.

Kokemusten jakaminen sekä vertaisten että kokeneempien tutkijoiden kanssa muistutti siitä, että myös tutkimustyö on luonteeltaan tunnetyötä. Tutkimusprosessiin kuuluu yhtä lailla niin epävarmuutta ja turhautumista kuin innostumistakin. Yhteiset keskustelut auttoivat osaltaan vahvistamaan osallistujien kokemaa hyvinvointia ja luottamusta omaan osaamiseen tutkimustyön haastetilanteissa. 

”Mitä sinulle kuuluu tänään?” – pienellä kysymyksellä on suuri vaikutus

Kun ryhmä käynnistyi, emme osanneet arvata, kuinka merkittäväksi yksinkertainen kysymys ”Mitä sinulle kuuluu tänään?” muodostuisi. Juuri tämä pieni kysymys teki ryhmästä erityisen. Se loi välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tavalla, jota työasioihin keskittyvissä ammatillisissa ryhmissä kohtaa harvoin.

Jokaisessa tapaamisessa käytimme rauhassa aikaa kuulumisten vaihtamiseen. Jokainen sai kertoa kuulumisistaan juuri sen verran kuin halusi. Tälle kuulumisten vaihtamiselle annettu tila nousikin vähitellen ryhmän toimintaa määrittäväksi tekijäksi. 

Kuunteleminen osoittautui yhtä tärkeäksi kuin kysyminen. 

Sen vuoksi esimerkiksi tapaamisten sisältöjä, työpajoja, asiantuntijavierailuja ja epämuodollisia tapaamisia suunniteltiin osallistujien toiveiden pohjalta. Tämä vahvisti keskinäistä luottamusta.

Sekä tutkimustyöhön että tunteisiin liittyvien kokemusten jakaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa oli monille korvaamattoman arvokasta.

Yksinkertainen kysymys muuttui siis rutiinia suuremmaksi asiaksi: se loi tilan, jossa uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat saattoivat kohdata toisensa, pohtia kokemuksiaan ja tukea toisiaan.

Mitä opimme kannustavan tutkijayhteisön rakentamisesta?

ECR-ryhmän kokemusten perusteella haluamme korostaa kolmea näkökulmaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita rakentamaan vastaavanlaisia yhteisöjä:

Ensinnäkin: ryhmän toimintaperustui jäsenten aktiivisuuteen, mutta sen onnistuminen edellytti myös hankkeen johdon ja kokeneempien tutkijoiden tukea. 

Tämä tarkoitti uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden tarpeiden kuuntelemista, resurssien tarjoamista ja sen tunnistamista, että ryhmällä oli tärkeä rooli osana hanketta. Kaikissa tutkimusryhmissä kannattaa luoda mahdollisuuksia tutkijoiden keskinäiseen tutustumiseen. Se vahvistaa vertaistukea, luottamusta ja kokemusta yhteisöön kuulumisesta.

Toiseksi: tällaiset tutkijoiden verkostoitumista tukevat rakenteet kannattaa sisällyttää tutkimushankkeisiin jo niiden suunnitteluvaiheessa, esimerkiksi rahoitushakemuksissa. 

Näin voidaan vahvistaa tutkijoiden sitoutumista sekä tukea heidän ammatillista kehittymistään ja verkostojensa rakentumista. Vaikka kokemuksemme perustuvat yhden tutkimuskonsortion toimintaan, samankaltaisia toimintatapoja voitaisiin hyödyntää eri hankkeiden tai tieteenalojen välillä yliopistoissa.

Kolmanneksi: sosiaalisille kohtaamisille kannattaa varata aikaa. 

Ne eivät ole tutkimustyön sivujuonne vaan sen merkityksellinen osa. Säännölliset kuulumiskierrokset, kuten kysymys ”Mitä sinulle kuuluu tänään?”, voivat vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tukea tutkijoiden hyvinvointia.

Nämä kokemukset osoittavat, että kannustavan tutkimusyhteisön rakentaminen ei ole ylimääräinen lisä tutkimustyöhön. Se on olennainen osa merkityksellistä, hyvinvoivaa ja kestävää akateemista työyhteisöä.

Kirjoittajista Sanni Pöysä, Saswati Chaudhuri, Zhiyang Feng, Timo Salminen, Anne-Elina Salo ja Sze Wah Chan työskentelevät Jyväskylän yliopistossa. Heidän tutkimuksensa kohdistuu pääasiassa kasvatustieteen alalle ja he tutkivat muun muassa hyvinvointia, vuorovaikutusta ja monilukutaitoa. Anu Kajamies ja Mikko Tiilikainen työskentelevät Turun yliopistossa. Heidän tutkimuksensa kohdistuu pääasiassa kasvatustieteen alalle ja he tutkivat muun muassa opettajankoulutuksen, (opetus)vuorovaikutuksen dynamiikan ja opettajareflektion kehittämistä. Olli-Pekka Heinimäki ja Hiroyuki Toyama työskentelevät Helsingin yliopistossa. He tutkivat parhaillaan erityisesti opettajien ja rehtoreiden työhyvinvointia. Virve Valtonen toimii Itä-Suomen yliopistossa vierailevana tutkijana ja hän tutkii oikeustieteellisesti perusopetusta.
 

EduRESCUE – resilientti koulu ja koulutus -hanketta rahoitti strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.