Terveystieteiden tiedonhankinta

Kirjallisuuskatsaukset ovat nykyään tyypillisiä terveystieteissä. Katsauksia on monenlaisia, ja niitä voisi kuvailla tutkimusmenetelmiksi, jotka ovat joko osa empiiristä tutkimusta (Collins 2003, Arnold 2007, Rhoades 2011) tai kokonaan itsenäinen menetelmänsä (Arnold 2007, Rhoades 2011). Katsaukset voidaankin jakaa mm. metatutkimuksiin, systemaattisiin ja kuvaileviin kirjallisuuskatsauksiin (Rhoades 2011). 

• Metatutkimuksissa tehdään käytännössä usein systemaattinen tiedonhankinta ja käsitellään alkuperäistä tutkimusaineistoa.
• Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on puolestaan yhteenveto aiemmasta tutkimuksesta, ja sen tekeminen perustuu omaan menetelmäänsä (Khan ym. 2003, Kääriäinen & Lahtinen 2006, Bettany-Saltikov 2010).
  • Systemaattiset katsaukset ovat JYU:ssa yleisiä, joten tiedonhankintaa suunnitellessa kannattaa muistaa muutama askel
    • dokumentointi: hakulause, suodattimet, rajaukset, tietokannat, hakujen päivämäärä
    • perustelu: miksi, missä ja miten?
    • usein tavoitteena on tehdä 1 hakulause, joka syötetään samanlaisena, samoin rajauksin, kaikkiin käytettäviin tietokantoihin
      • apuna voidaan käyttää erilaisia malleja, esim. PICO, PICo, PCC. Valinta riippuu tutkimusasetelmasta, mm. laadullisesta tai määrällisestä tutkimuksesta
    • julkaisujen valinta tehdään systemaattisesti eli samalla menetelmällä, esim. PRISMA, sis. mukaanluku- ja poissulkukriteerit
      • apuna voidaan käyttää eri järjestelmiä, esim. Sumaria tai Covidencea
• Kuvailevat katsaukset ovat sen sijaan muodoltaan vapaampia mutta tuottavat silti kumulatiivista tietoa aiemman tutkimuksen pohjalta (Fitzgerald & Rumrill 2005), esim. scoping-katsaus. 

Seuraavissa osioissa käydään tarkemmin läpi katsauksen tekemisen eri vaiheita tiedonhankinnan näkökulmasta. 

Kts. lisätietoa terveystieteen kirjallisuuskatsauksien menetelmällisyydestä: 

• Kangasniemi M., Pietilä AM., Utriainen K., Jääskeläinen P., Ahonen SM. & Liikanen E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4), 291–301.
• Doing a literature review in health and social care : a practical guide
• Doing a systematic review : a student's guide
• Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä
• Mikä kirjallisuuskatsaus? : johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin
• Mixed Methods in Health Sciences Research
• Using Mixed Methods Research Synthesis for Literature Reviews
• Meta-Study of Qualitative Health Research: A Practical Guide to Meta-Analysis and Meta-Synthesis
• Conducting systematic reviews in sport, exercise, and physical activity.

Lähteet

Arnold DM. 2007. The science of systematic reviews. Transfusion 47(8), 1347–1349.

Bettany-Saltikov J. 2010. Learnin how to undertake a systematic review: part 1. Nursing Standard 24(50), 47–56.

Collins, J. 2003. Demystifying the clinical nursing research process: the literature review. Urologic Nursing 23(4), 297–299.

Fitzgerald SM. & Rumrill PD. Jr. 2005. Qualitative alternatives to narrative reviews for understanding existing research literature. Work 24(3), 317–323.

Kangasniemi M., Pietilä AM., Utriainen K., Jääskeläinen P., Ahonen SM. & Liikanen E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4), 291–301.

Khan K., Kunz R., Kleijnen J. & Antes G. 2003. Five steps to conducting a systematic review. Journal of the Royal Society of Medicine 96(3), 118–121.

Kääriäinen M. & Lahtinen M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 17(1), 37–45.

Rhoades EA. 2011. Literature reviews. The Volta Review 111(3), 353–368.

Kirjastotuutori: Hakulauseiden perusteet, mm. AND- ja OR-operaattorit sekä fraasihaku

Jos tehdään systemaattista tiedonhankintaa, on tavoitteena usein toistettavuus ja todennettavuus. Sen vuoksi pyritään usein yhteen hakulauseeseen, joka syötetään samankaltaisena kaikkiin käytettäviin tietokantoihin. Hakulause ja sen mahdolliset rajaukset kerrotaan tällöin myös lukijalle, jotta hän voi tarvittaessa toistaa haut ja saada niillä samat tulokset. Siten lukija voi todentaa, että tiedonhankinta on tehty perustellusti ja opinnäytteen tai tutkimuksen taustalla on tarpeeksi kattavasti aiempaa tutkimustietoa. Tällöin apuna voidaan käyttää erilaisia mallinnoksia, esim.

• PICO-malli (Oulun yliopisto)
  • Lisätietoa PICOsta (Thl)
  • PICO, PICOS vai SPIDER?
• PICo(S)
• PCC ym.
• Huom. Oppiaineissa on eroja, mitä toimintamalleja käytetään, joten käytä omaan aiheeseesi ja näkökulmaasi sopivaa tapaa. Varmista alasi käytänteet tarvittaessa ohjaajaltasi
• Lisätietoa systemaattisesta tiedonhankinnasta terveysalalla.

Hakulausetta voidaan myös rajata tietokantojen toiminnoilla, esim. kohdentaa hakusanojen etsintä johonkin tiettyyn osaan julkaisujen tietoja. Eli hakusanoja voidaan etsiä kaikista tietokannassa olevista teksteistä tai haku voidaan rajata esim. artikkeleiden tiivistelmiin. Rajaus tehdään yleensä hakulaatikon vieressä olevasta pudotusvalikosta, mutta rajauksia käyttäessä tulee huomioida, että ne ovat yleensä hyvin tehokkaita, eli hakutuloksista saattaa poistua runsaasti julkaisuja. Systemaattisessa tiedonhankinnassa myös tällaisten rajausten käyttö raportoidaan lukijalle. 

Kirjastotuutori: Hakusanat

Asiasanastot auttavat miettimään tietokantoihin sopivia hakusanoja: niistä löytyy oman alan käsitteitä, joita käytetään julkaisujen tiedoissa, kun julkaisut lisätään tietokantaan. Haku siis osuu mahdollisimman tehokkaasti relevantteihin lähteisiin, kun käytetään asiasanaston mukaisia hakusanoja. Sanastoista näkee usein myös synonyymeja tai katto- ja alakäsitteitä, joita voi ottaa tarvittaessa mukaan hakulauseeseensa. Kun hyödyntää tietokannan omaa sanastoa tai esim. terveystieteiden MeSH-termistöä, saa yleensä optimoitua hakulauseensa hyvin tietokantaan sopivaksi.

Asiasanastojen lisäksi hakusanoina voi tietenkin käyttää myös muita tieteenalan käsitteitä tai yleiskieltä, sillä asiasanastoissa on yleensä rajallisesti käsitteitä: ne ovat keskittyneet yleensä yhteen tieteenalaan, joten terveystieteiden sanastoista ei välttämättä löydy asiasanoja esim. opetukseen tai kasvatukseen liittyen.

Usein käytettyjä asiasanastoja:

• FinMeSH: tieteenalakohtainen asiasanasto
  • Toimii Medic-tietokannassa
  • Englanninkieliset MeSH-termit toimivat mm. Medlinessa ja PubMedissa
• YSO: suomenkielinen monitieteinen asiasanasto
  • Toimii mm. JYKDOKissa
• Hoidokki
• Liikuntabiologian sanasto
• MeSH Browser: tieteenalakohtainen asiasanasto
  • Toimii mm. Medlinessa ja Pubmedissa
• Swedish MeSH
• Monen tietokannan etusivulla on oma sanastonsa, joka on nimeltään esim. Subject, Subject headings tai Thesaurus. Esim. Cinahlissa on tällainen oma sanastonsa
• MOT: sanakirja
  • Sisältää myös lääketieteellisen sanakirjan
• RedFox: sanakirja.

Jos hakulauseessa on tarpeen rajata hakua esim. laadulliseen tai määrällisen tutkimusmenetelmään, voi siihen hyödyntää valmiita hakusanalistoja.

Hakusanalistoissa on yleensä kerrottu tarkasti, mihin julkaisun tietojen osaan niiden haku kohdistetaan. Mm. SIGN-suodattimet ja Cohcrane-suodattimet kohdistetaan hakukentissä ennaltamääriteltyihin julkaisutietoihin.
 

• Esim. Medlinessa hakiessa / tarkoittaa kohdennusta pelkästään MeSH-termien kenttään. Jos kyseinen hakusana olisi otsikossa tai abstraktissa, /-kohdennuksella se ei tule hakutuloksiin.
• Esim. RCT.

Terveystieteissä perustellaan usein myös lähteiden valinta eli miksi tietyt julkaisut ovat lähteinä. Systemaattisessa tiedonhankinnassa tähän voi hyödyntää erilaisia malleja:

• PRISMA
• Cochrane handbook of systematic revies of Interventios
• Joanna Briggs Reviewer's manual.

Keskeistä mallien käytössä on määritellä mukaanluku- ja poissulkukriteerit, eli millä perusteilla lähteitä valikoidaan. Poissulkukriteerinä voisi olla esim. väärä potilaiden ikäryhmä tai sairaus suhteessa omaan tutkimuskysymykseen. 

Evaluointimalleja käyttäessä näitä kriteereitä hyödynnetään usein tiettyjen etenemisaskeleiden mukaisesti: julkaisuja tarkastellaan aluksi otsikkotasolla, sitten tiivistelmien kautta ja lopuksi käydään läpi kokotekstit. 

Arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös järjestelmiä, kuten Sumari ja Covidence, mutta Covidenceen Jyväskylän yliopistossa ei valitettavasti ole käyttölisenssiä. Järjestelmissä voi arvoida lähteitä yksin esim. PRISMAn mallin mukaisesti tai tehdä usemman henkilön sokkoarviointia.

Lähteiden valintaan sisältyy tietenkin myös niiden laadunarviointia, evaluointia. Tällaiseen arviointiin on kehitetty erilaisia menetelmiä, joita voi hyödyntää riippuen alkuperäistutkimuksen tutkimusasetelmasta tai kirjallisuuskatsauksen muodosta sekä menetelmistä. Arvioinnissa keskitytään silloin tarkastelemaan mahdollisia tutkimusharhan riskejä, jotka voivat tuottaa tutkimukseen virheen, esim. puutteet mittaamisessa tai virhe satunnaistamisessa. Laadunarviointi vaatii syvällistä tieteenalan osaamista, joten siinä saa parhaan avun oman tiedekunnan opetus- ja tutkimushenkilöstöltä eli Avoimen tiedon keskus ei ohjaa laadunarviointia. 

Esimerkkejä laadunarvoinnin kriteeristöistä:

• JBI: Critical appraisal tools
  • Hotuksen suomennos: Tutkimusten arviointikriteeristöt (JBI)
  • Lisätietoa Hotus: Hoitosuositusten laadinta (Tutkimustiedon laadunarviointi -luku)
• Duodecim: Hoitosuositustyöryhmien käsikirja (osa 2: Tutkimustiedon kriittinen arviointi)
  • Käypä Hoito -suosituksiem arviointikriteeristöt
  • Näytön asteen määrittely (GRADE)
• AMSTAR
  • Systemaattisten katsausten laadunarviointikriteereitä
• CASP checklists
  • Critical Appraisal Skills Programme -arviointikriteeristöt
• Risk Of Bias In Non-randomized Studies - of Interventions (ROBINS-I)
  • Satunnaistamattomien kliinisten tutkimusten arviointi
  • Havainnoivien tutkimusten arviointi
• Cochrane: Risk of bias in randomized trials (RoB 2)
  • Satunnaistetut, kontrolloidut kliiniset tutkimukset (RCT)
  • Lisätietoa Cochrane Handbook for Systematic Reviews of Intervention (luvut 7, 8 ja 25).

Tiedekunnan kirjoitusohjeet: Tuula Tutkija ja Word-mallipohja. 

Viitteidenhallintaohjelmat: JYU:ssa käytetään laajasti Zoteroa, jonka voi ladata omalle koneelleen verkosta. JYU-tietokoneilla sen löytää Software Centerista. Lisätietoa Zoteron käytöstä on Kirjastotuutorissa. Zoteroa käsitellään tiedonhankinnan koulutuksissa,c

• Muita mahdollisuuksia oppiaineittain esim. 
  • Sumari (JBI:n Tools-osiossa. Vain tiedekuntalaisten käytössä)
    • Sumari-ohjevideot
    • Huom. Sumari saattaa vaatia kirjautumisen kahdesti, että pääsee järjestelmään
  • Covidence (saatavilla avoimesti verkosta, ilmaiskäyttö: 1 projekti)
    • Covidence-ohjevideo.

• PubMed (Medline)
  • Tietokantojen käyttöoppaita.

Tutkimusaineistojen käsittelystä on lisätietoa Tutkimusaineistojen hallinta -verkkokurssilla ja tiedekunnan etiikkakursseilla. Tässä muutama lisävinkki:

• Data-arkistoja (mm. Tietoarkisto, Zenodo, Kielipankki), Etsin (OA-aineistot) ja JYX-data sekä alakohtaiset arkistot
• JYU:n ohjeet tietosuojasta
• JYU:n ohjeita tutkijalle, mm.
  • Jyväskylän yliopiston tietosuojapolitiikka (rehtorin päätös 18.6.2018)
  • Tietosuojakoulutuksia, mm. Moodle-kurssi
  • Tutkimusaineistojen hallinta -koulutus (väitöskirjan tekijät, muut tutkijat ja henkilöstö)
  • Tutkimusaineistojen hallinta -koulutus ohjaajille
  • Apua tutkimukseen myös JYU:n ihmistieteelliseltä eettiseltä toimikunnalta, esim. lausuntopyynnöt eettiseen ennakkoarviointiin (lääketieteellisen tutkimuksen lausuntopyynnöt Keski-Suomen sairaanhoitopiirin eettiselle toimikunnalle)
• Aineistonhallintaohjeita myös muualla, esim. Kopiraittilan korkeakoulu (Kopiosto), Tietoarkiston aineistonhallinnan käsikirja ja CSC:n Tutkijan polku.