Ihmiset ovat kautta aikojen keränneet sieniä. Todistettavasti niitä on käytetty lääkkeinä jo 5000 vuotta sitten. Nykyään sieniä käytetään ravinnoksi, lääkinnällisiin tarkoituksiin, värjäyksiin sekä teollisuudessa niistä valmistetaan esimerkiksi erilaisia kemikaaleja.

Viranomaiset säätelevät ja valvovat sienikaupankäyntiä Suomessa. Ruokasieniasetus tuli voimaan 1.4.1982. Sitä täydennettiin elinkeinohallituksen päätöksellä, missä nimettiin kauppasieniksi soveltuvat lajit. Kauppasieniluetteloon pääsemiseksi on sienen oltava helposti tunnistettava ja sen on erotuttava myrkyllisistä ja ihmisille ravinnoksi kelpaamattomista sienistä helposti. Sillä on myöskin oltava taloudellista merkitystä. Kauppasienille on lisäksi asetettu vaatimuksia terveyden ja puhtauden suhteen. Niiden on myös maistuttava ja tuoksuttava normaalille.

Kauppa- ja teollisuusministeriö päivitti asetustaan ruokasienten kaupan pitämisestä viimeksi 1.6.2006. Silloin annettiin Elintarviketurvallisuusvirastolle (Evira) tehtäväksi tehdä ruokasienistä hyväksytty luettelo kauppasieniksi. Vain luetteloon hyväksyttyjä sieniä on mahdollista myydä elintarvikkeena. Kauppasieniluettelon laatimisen yhteydessä elintarviketurvallisuusvirasto antoi ohjeita myös saman sukuisten sienten myymisestä samassa erässä (Eviran määräys 3/2007).

Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus ruokasienten kaupan pitämisestä ei koske sieniä tai sienivalmisteita, jotka on poimittu laillisin keinoin, valmistettu tai olleet kaupan kohteena toisessa maassa, joka on jäsenenä Euroopan Unionissa (Turkki mukaan lukien). Mikäli sieni tai sitä sisältävä valmiste on valmistettu EFTA-valtiossa, joka on ETA-sopimuksen osapuolena, ei niitä koske kauppa- ja teollisuusministeriön asettama asetus ruokasienten kaupan pitämisestä.